Lotan hoitopäiväkirja ja valmennukset
TilannekuviaTänne kirjoitellaan hevosen kuulumisia, hoitotarinoita ja kommentteja valmennuksista. Tarinoita voivat kirjoittaa myös fiktiiviset henkilöt (kts. henkilökunta), eli kaikki tarinat ovat siis Nintsun omaa käsialaa. Valmennukset löytyvät tarinoiden joukosta aikajärjestyksessä uusin päällimmäisenä. Hevosten kuulumisia voi lukea myös tallihoitokirjasta.
Tiistai 02.06.2009, Nintsu
Istuin viileässä toimistossa. Tuuletin hurisi täysillä, ulkona oli +23 astetta lämmintä. Nyt piti nauttia, sillä radiossa paasattiin juuri, että lämpötila tulisi laskemaan rajusti loppuviikkoa kohden. Tallityöntekijät palaisivat lomaltaan vasta laidunkauden loputtua, sillä tämän päivän jälkeen tallissa yönsä vietti yksin Iitu, pihatossa taas Atte, Eeli ja Riku. Ratsuttajatkin olisivat töissä vain muutamina päivinä viikossa kesän ajan, sillä kai hevosetkin saivat kesällä hieman lepäillä. Laitumelle pääsisivät Sinna, Deli, Fiona, Hali, Ronja, Moona, Lotta, Hirmu, Siska, Sissi, Uuvi, Nette, Lissu ja Fasu. Laitumemme olisi siis aivan kapasiteettinsa äärirajoilla. Laitumelle päästöön olivat tulossa Saara, Maria, Pinja, Laura ja Iiris. Porukasta ei siis tulisi pulaa.Jaoin laidunhevoset ensin summanmutikassa kolmeen ryhmään ja aloin sitten vekslailla hevosia ryhmästä toiseen. Perusteina käyttäytyminen (ei montaa vaikeaa hevosta yhdellä kerralla laitumelle, kitoooos!), käsiteltävyys ja talven ajan vallinneet tarharyhmät. Loppujen lopuksi totesin, että vaikeita olivat Lotta (ah, se temperamentti...), Hirmu (lempinimi kertoo kaiken), Uuvi (se pirun jyrä...) ja ihastuttava pikku-Moonamme (missäs se orikuolain onkaan?). Kysymysmerkkejä, eli täällä ensimmäistä kertaa laiduntavia, olivat Lissu, Siska (onneksi se on niin pikkuinen), Deli, Sissi, Netta ja Fiona. En usko, että kukaan edellä mainituista tulisi olemaan vaikea, Fiona korkeintaan emänsä kaltainen.
Ehdin juuri saada hevoset jaettua meidän viejien kesken, kun Saara, Maria ja Iris pelmahtivat tupaan. Jääkaappi oli hetkessä kolme fantapulloa köyhempi. Juttelimme hetken kuulumisia, kunnes Pinja ja melkein heti perään Laura saapuivat. Kaikki olivat koossa, joten voisin aloittaa suunnitelmani julkaisun.
Ekassa ryhmässä kaikilla on talutettavat, tokassa ryhmässä Pinja jää portsariks ja muut tuo ja vikassa ryhmässä on vaan kolme, jollon Iris jää Pinjan kanssa portille ja Maria tulee varmuuden vuoks meidän kanssa. Eli ekan ryhmän konit ja taluttajat on: Ronja-Laura, Hali-Iris, Lotta-Saara, Hirmu-minä, Lissu-Maria ja Siska-Pinja. Tokassa Deli-Laura, Sissi-Maria, Netta-minä, Uuvi-Saara ja Fasu-Iris. Viimesessä porukassa Sinna-Laura, Fiona-Saara ja Moona-minä.
Iris kyseli hieman huolestuneena millaisia hevoset olivat laitumelle päästessään, mutta lohduttelin että olin laittanut hänelle ne helpoimmat hevoset. Kertasin sitten vielä ohjeet laitumellevientiin ja annoin extraohjeet vaikeiden hevosten taluttajille (siis itselleni ja Saaralle). Lähdin Saaran kanssa tarkastamaan laitumen aitoja ja vesitilannetta ja lähetin muut hakemaan laitumelle lähtijät karsinoihin tai kiinni pihattoon huolellista harjausta varten. Celle ja Pinni teljettiin koirahäkkiin Hansun seuraksi.
Laitumella kaikki oli kunnossa. Saara uhrautui taas testaamaan sähkönkierron ottamalla napsahdukset sormiinsa. Vettäkin oli lähteessä yllinkyllin, jano ei kyllä varmasti yllättäisi hevosia! Puolen tunnin kuluttua palasimme tallille. Hevoset oli jo harjattu ja odottelivat kärsimättömän oloisina. Laura otti Ronjan, Iris Halin, Maria Lissun, Pinja Siskan, Saara Lottan ja minä Hirmun. Hirmu laitettiin jonon ensimmäiseksi, Lotta toisiksi viimeiseksi ja Siska sai hitautensa takia pitää perää.
Laitumelle käveli noin viisi-kymmenen minuuttia. Hirmu ja Lotta tajusivat heti minne oltiin menossa, samoin Hali. Lotta veteli sellaista steppikerhoa koko matkan, että Saara joutui oikein kunnolla komentamaan, jottei tamma aivan riistäytyisi käsistä. Kumma kyllä, Hirmu käyttäytyi hyvin rauhallisesti, ainoastaan säpsähti pari kertaa ja pöhisi innokkaasti koko ajan. Tulimme laitumen portille. Viimeisenä tullut Pinja sulki portin ja asetuimme riviin riittävän suurin etäisyyksin.
Irti! Kiljahdin, kun kaikki olivat saaneet riimut avattua.
Tarkoituksena oli päästää hevoset yhtaikaa irti, mutta kuten kokemus oli jo aikaisempina kesinä osoittanut, se oli mahdotonta. Nyt ensimmäisena iri pääsi hätähousu-Lotta, sitten Hirmu ja loput sekalaisena rykelmänä. Hevoset laukkasivat hämmästyneinä loputtomalta tuntuvalla laitumella, sikin sokin, edestakaisin. Uudet hevostuttavuudet kiljahtelivat ja tarjosivat etujalkojaan potkujen merkeissä toisilleen, hampaat napsahtelivat. Tasainen jyminä kuuluu hevosten kavioista. Ronja kyllästyy aika pian juoksemiseen ja alkaa laiduntaa hieman sivumpana Siska ja Hali vierellään. Lissun kunto loppuu ja se pysähtyy Ronjan lähelle ensin puuskuttamaan ja alkaa sitten hengityksen tasaannuttua laiduntaa. Lotta ja Hirmu ovat hidastaneet raviin ja ravaavat melkein samaa tahtia vierekkäin. On mahdotonta sanoa kummalla on hienompi ravi, sen verran komeasti molemmat ravaavat. Hetken päästä kuumaverisetkin rauhoittuvat. Vilkaisen kellooni, vain 20 minuuttia, aika hyvin ja palaamme tallille Pinjan jäädessä porttivahtiin.
Uuvi osoittautuu ongelmaksi jo kun käännymme pois tallin pihasta. Tammalla on kaksi ketjunarua: toinen ketju on suussa ja toinen kulkee turvan yli. Deli, Sissi, Nette ja Fasu kulkevat kuin itse ajatus, Sissi hieman ravailee jännittyneesti Marian rinnalla, mutta Uuvi on täysin mahdoton. Puolessa välissä matkaa, luovutan Netten Irikselle, joka taluttaa tyyntä Fasua. Talutamme Uuvi Saaran kanssa kahden puolen. Molemmat roikumme naruissa melkein koko painollamme ja saamme näin vain vaivoin Uuvin pysymään lähes hallinnassa. Laitumen portilla päätämme nopeasti päästää Uuvin ensin irti ja tuoda vasta sitten loput laitumen sisäpuolelle ja irti. Uuvi rynnistää epämääräisellä laukan ja ravin sekoituksella liikkeelle, tekee pari järisyttävän isoa pukkia, pysähtyy kuin seinään ja alkaa syödä. Meidän on kaikkien pakko nauraa, kunnes tuomme loput kakkosryhmästä laitumen aitojen sisäpuolelle. Deli, Sissi, Nette ja Fasu pääsevät saman sekunnin aikana irti ja laukkaavat muun lauman luo, villiten koko lauman laukkaamaan. Jopa Uuvi innostuu hienolla ravurinravilla mukaan. Yhteentoista hevoseen kasvanut lauma rauhoittuu kuitenkin muutamassa minuutissa ja kun inahdukset hiljenevät lähdemme minä, Laura, Saara ja Maria hakemaan viimeisiä.
Moonalla on orikuolain ja pitkä liina sekä ketju turvan yli. Silti joudun tekemään kaikkeni, jotta saisin tamman pidettyä edes maanpinnalla. Moona pomppii poikittain tiellä, pukittelee ja kiskoo orikuolainta suu vaahdossa.
Maria! Tuu tohon toiselle puolelle, jos saatais tää pysyy ees suorassa! Huudahdan.
Kahden ihmisen voimin saamme Moonan pysymään tien suuntaisesti. Fiona ottaa hieman kierroksia Moonasta, kokeileepa sekin pientä keulimisnumeroa, mutta tottelee kun Saara kieltää napakasti. Moona ei todellakaan tottele, sillä mitä lähemmäs laidunta pääsemme, sitä räjähtävämmältä se tuntuu. Olemme melkein laitumenportilla, kun Moona tekee niin yllättävän pukin, pystyynnousun ja pari sivuloikkaa, että minun ja Marian otteet kirpoavat ja poni on vapaa. Fiona riemastuu vapaana loikkivasta kaveristaan ja ehdin juuri Saaran avuksi, kun voikko kaunotar nousee pystyyn. Kahden ihmisen paino riimussa taitaa tuntua kuitenkin aika ikävältä, sillä tamma laskautuu varsin sopuisasti taas neljälle jalalle. Laura on jo päästänyt rauhallisesti käyttäytyneen Sinnan laitumelle ja auttaa Mariaa, Iristä ja Pinjaa pyydystämään Moonaa. Saara viskaa Fionan nopeasti laitumelle ja alamme kuuteenpekkaan pyydystää pikkuponia, mikä on oikeasti vaikea tehtävä.
Melkein puolituntia kului ennen kuin saimme tamman kiinni! Kihisin kiukusta, samoin kun taisivat muutkin. Talutimme Moonan tallinpihaan, nappasin kouluraipan mukaani ja juoksutin Moonaa orikuolaimella liinassa kentällä puolituntia. Ravi-laukka-ravi-laukka-ravi... Moona oli hiestä märkä, kun lähdimme minä, Maria ja Saara (Pinja jäi portille) taluttamaan Moonaa laitumelle. Kaksinpuolin saimme sekopäistä otusta taluttaa, silti se pukitteli ja hyppy pystyyn, mutta enin terä sen riehumisesta oli onneksi hioutunut pois. Pääsimme laitumelle saakka, jopa aitojen sisäpuolelle, kunnes Moona onnistui rykäisemään itsensä irti. Liinoineen päivineen tamma juoksi pitkin laidunta, villitsi muun lauman ja lopulta kompastui liinaan ja kaatui täysin nurinniskoin. Järkyttyneenä tamma pomppasi ylös ja jäi seisomaan säikähtäneenä paikoilleen. Nappasin sen salamana kiinni, talutin pois laitumelta ja tarkastimme ponin. Ravuutin sitä hieman, mutta se ei näyttänyt ontuvan. Ja uusiksi, palasimme tallipihalle, käännyimme ja lähdimme kävelemään laitumelle. Saara roikkui toisella puolella ja nyt Moona käveli osan matkaa ihan kiltistikin. Laitumella pidimme tammasta lujasta kiinni, kunnes se seisoi asiallisesti paikoillaan ja päästimme sen sitten irti. Moona räjähti kuin tykinkuula, laukkasi, laukkasi, laukkasi, laukkasi. Muu lauma ei jaksanut enää innostua kuin muutamaan laukkaspurtiin, mutta Moona laukkasi väsymättä laidunta ympäri.
Olimme juuri pohtineet oliko Moonalla mahdollisesti jotain vikaa päässä, kun sille laitumelle vienti oli aina yhtä vaikeaa. Joka vuosi. Moona oli jo hidastanut puolituntia laukattuaan raviin ja ravasi kierroksen toisensa perään. 45min. Tunti. Tunnin jälkeen Moona oli yhtä märkä kuin se olisi uinut Suomenlahden poikki. Sitten tamma yhtäkkiä vain pysähtyi, kävi piehtaroimassa puhtaassa ruohikossa ja alkoi syödä rauhalliseen tahtiin, aivan kuin se olisi koko päivän laiduntanut rauhallisesti. Piru mikä poni.
Lauantai 30.05.2009, Nintsu
Katselin ylpeyttä tihkuen Juksulan remontoitua tallirakennusta. Vastamaalatut karsinanseinät olivat ihanan uuden näköiset, uudelleen valettu betonilattia oli uskomattoman tasainen ja puhdas. Rehuvarastossa juuri ostetut ja rehuilla täytetyt laarit kiiltelivät uutuuttaan. Rehuvaraston uusitulla betonilattialla oli vain muutama yksinäinen heinänkorsi. Remontin ajaksi Deli, Fiona, Hali ja Ronja oli kuljetettu Saksaan. Atte, Eeli, Lotta, Hirmu, Siska, Sissi, Uuvi ja Fasu saivat jäädä koto-Suomeen Hunajapuroon. Saksassa remontin viettäneet hevoset oli haettu eilen, tänään olisi vuorossa Hunajapurossa aikaansa viettäneet kopukat.Olin hoitanut aamutoimet, eli ruokkinut ja vienyt ulos tallissa jo olevat hevoset. Sain juuri Iitun päästettyä tarhaan, kun uskolliset apulaiseni Saara, Pinja ja Laura saapuivat. Saara ja Laura tarttuivat talikoihin ja puhdistivat eilisen Saksan reissun lannat kuljetusrekasta. Minä ja Pinja kiinnitimme ja täytimme heinäverkot. Lopuksi lisäsimme vielä hieman turvetta rekkaan, ahtauduimme kolmen koirani kera eteen ja matka Hunajapuroon saattoi alkaa.
Juksulasta ei kestänyt Hunikseen kuin hieman reilu tunti. Namusetä, Hunajapuron toinen omistaja minun lisäkseni, oli meitä vastassa. Parkkeerattuani rekan sopivaan paikkaan, sovin käytännön asioista (mm. maksupuoli) ja toisen rekan käytöstä. Namusetä oli nimittäin lupautunut ajamaan neljäpaikkaista ”pikkurekkaani”, jonka olin jättänyt hevosia Hunikseen tuodessani sinne.
Kahvitteluiden jälkeen aloitimme hevosten lastauksen. Päätimme jakaa hevoset niin, että orit ja ruuna menisivät pikkurekkaan ja tammat isompaan. Aloitimme Siskasta. Pinja talutti Siskan oikeanpuolimmaiseen karsinaan, sitoi sen kiinni ja lukitsi takapuomin. Seuraavaksi Sissi, sitten Uuvi, Hirmu, Lotta ja Johannalta Kadotetusta takaisin hetki sitten ostettu Moona. ”Tammarekka” oli valmis lähtöön. Pinja jätettiin lahjomaan tammoja porkkanoilla ja leivillä, sillä aikaa kun lastasimme Atten, Eelin, Fasun ja Namusedän brandenburgsiittolasta matkanneen Rikun pikkurekkaan. Eilen Hunikseen saapunut Riku oli hyvin haluton lähtemään taas matkaan, mutta pienen kauralla houkuttelun jälkeen nuori ori saatiin kuin saatiinkin autoon.
Juksulassa olimme kahden aikaan. Iitu ramppasi ja riehui tarhassaan kuin päätön kana, tarhakaverinsa koetti vain väistellä. Lähetinkin Lauran heti hakemaan tarhailuun hermonsa menettäneen tamman sisälle. Päätimme purkaa ensiksi pikkurekan, sillä Riku oli potkinut koko matkan hermostuneen oloisesti seiniä ja lattiaa. Ori peruutettiinkin ensimmäisenä pihalle ja oli aika lähellä ettei se karannut kasvattajansa namusedän otteesta. Pinja sai peruuttaa Fasun autosta ja Laura ja Saara ottivat Atten ja Eelin. Oreja ja ruunaa taluteltiin hetki pitkin pihaa ja ne vietiin sitten tarhoihin, niin että Atte, Eeli ja Riku heitettiin Lähilaitumelle totuttelemaan toisiinsa (tai siis Atte ja Eeli totuttelivat Rikuun) ja Fasu yksin jääneen Sinnan seuraksi.
Tammarekan purku olikin hieman helpompi operaatioa. Moona peruutti rauhallisesti Pinjan otteessa alas ja pääsi taluttelun jälkeen pihattoon. Lotta, Hirmu ja Uuvi olivat kokeneita matkustajia ja pääsivät hetken käveltyään samaan tarhaan keskenään. Sissillä oli hieman kiire ulos ja Saara taisi saada käsiinsä nylonnarusta pienet polttojäljet, mutta Siska taas tuli rauhallisesti pois. Siska ja Sissi pääsivät pihattoon. Saatoin namusedän takaisin Hunajapuroon. Takaisin tulomatkalla Juksulaan päin, poikkesin pienellä tallilla, jossa Janina S. Oli myymässä suomenhevostammaa. Ihastuin siihen voikkoon otukseen, joten Neteksi kutsuttu tamma lastattiin rekkaan ja se pääsi Juksulassa suoraan pihattoon.
Poikkeuksellisesti vasta ylihuomenna hevoset pääsevät laitumelle. Normaalistihan laidunkausi alkaa meillä ensimmäinen päivä, mutta ehkä nyt on parempi että tammat ja ruuna saavat rauhoittua hieman ja tutustua uuteen ympäristöönsä ennen laitumelle laskua.
21.02.09, yksityistalli Accusal
kouluvalmennus: vaativa A, valmentaja: Härmä, ratsastaja: Nintsu"Lotta toimi ratsastajallaan hyvin. Tamma kuitenkin välillä yritti jättää tekemättä kunnolla muutamia tehtäviä, mutta ratsastaja sai kuitenkin Lotan keskittymään tehtäviin. Ratsukon yhteistyö parantui koko ajan loppua kohden, vaikka Lotta yrittikin muutaman kerran livistää tehtävän suorittamisesta. Varsinkin avo- ja sulkutaivutus ravissa oli hieman ongelmallista, mutta pienten herättelyiden jälkeen nämä sujuivat varsin hyvin. Peruuttamisesta suoraan siirtyminen laukkaan lähti usein hieman liian ripeästi. Loppua kohden tämäkin parani. Laukanvaihdot sujuivat hyvin ja sulavasti ja ratsukko teki hyvin yhteistyötä tässä kohdin. Puolipiruetin suorittamisessa loppuun asti olisi vielä hiottavaa, sillä Lotta ei olisi millään malttanut aina tehdä puolipiruettia loppuun. Tammalla on paljon kapasiteettia ja yhteistyö onnistui, kunhan tamma jaksoi keskittyä kunnolla tehtäviin, jotka sille annettiin."
Raportti lokakuun KRJ-CUPista 31.10.08
Koko kopukkarevohka ilmoitettiin lokakuun Halloween-teemaiseen KRJ-CUPiin, jotka järjestettiin Evergreyn tiloissa 31.10.2008. Menestystä ei tullut, yhtäkään sijoitusta ei noin kahdestakymmenestä startistamme huolimatta tullut! Taisi ratsastajaa ja hevosia pelottaa hurrrrrjat halloween-rekvisiitat maneesin laidoilla...Helpossa C:ssä Siska ja Atte tekivät ihan perushyvät radat, Siska tosin aiheutti katsomolle raikuvat naurut säikähtäessään tuomarin pöydän vieressä valaisevaa kurpitsalyhtyä järkytyksestä melkein maahan istuen! Eeli sitten veti ranttaliksi, reipas oripoika oli kaksinverroin reippaampi ja yli tunnin verryttelystä huolimatta radalla mentiin eikä meinattu, jos kyseessä olisi ollut monté-lähtö olisi meidän pikkupoika varmasti voittanut ratsu rodustaan huolimatta! Eelin kanssa oltiinkin melkein viimeisiä yli viidestäsadasta osallistujasta...
Helpossa B:ssä ei Juksulan hevoset vieläkään juhlineet. Ilon aiheena toimi silti Lottan 5-vuotias orivarsa Timi joka oli hienosti sijalla 64. eli sijoittui ison lähtijämäärän takia. Hyvä Timi! Atte teki jälleen perushyvän radan, pari villiintymistä laukkaosuuksissa, mutta muuten varsin tasainen ja siellä luokan puolivälin paremmalla puolella sitten oltiin. Lilli otti halloweenisa ilon irti, ratamme oli lähes pelkkää säikkymistä ja sivuloikkia... Lillin jälkeen starttasin Ronjalla joka oli saapunut Saksasta vasta muutama virtuaaliviikko takaperin, enkä oikein itse keskittynyt, eikä ihme kun oli ennen tasaisen varmaa suomenhevosta ratsastanut loikkivalla kengurulla... Ronjan kanssa oltiinkin aikalailla viimeisten joukossa.
Helpossa A:ssa positiivisesti yllätti Hirmu. Olin ollut aivan varma ettei se tule liikkumaan askeltakaan halloween-rekvisiitan täyttämällä radalla, mutta ihme ja kumma, tamma leijui kuin paraskin kouluhevonen ja olimme reippaasti puolenvälin paremmalla puolen. Sijoittuminen jäi kyllä kauaksi, mutta rataan olen tyytyväinen. Ronja jäi Hirmusta vain muutaman sijoituksen, A:ssa starttasin ensimmäisenä Ronjalla heti B:n starttimme jälkeen ja olin hieman varmempi Ronjan selässä. Rata olikin perushyvä, eikä suuria rikkoja tapahtunut. Lillistä ei taaskaan muuta sanottavaa ole kuin jatkuvaa säikkymistä ja sivuloikkia, emme sentään olleet aivan viimeisiä mutta puolenvälin huonommalla puolen kuitenkin.
Vaativassa B:ssä ja A:ssa starttasin vain Lottalla ja Fasulla. B:ssä Fasu teki oikein mukavan ja tasaisen radan, hieman ruunan jännitys näkyi lisäyksissä jotka olivat aika vaisuja, tahti vain tuntui kiihtyvän. Fasun kanssa olimme vain parikymmentä sijaa (kyllä, se on vähän kun luokassa on yli 500 lähtöä!) sijoittumisesta, joten ei kai se sitten kovin huonosti mennyt. Lotta jännitti aika pahasti, suoritustamme leimasi jännittyneisyys ja kiireisyys ja vaikka Lotta suorittikin pyydetyt asiat ihan kohtuullisesti, olimme sijalla 343. A:han en sitten mitään odotuksia enää laittanutkaan, ainakaan Lottan osalta. Mutta arvasin väärin, Lotta ilmeisesti totesi että halloween-radaltakin voi selvitä hengissä ja niinpä olimme sijalla 38! Valitettavasti vain 36. ensimmäistä sijoittuivat, joten sijoitus jäi vain muutaman pisteen päähän. Lotta oli kuitenkin koko radan oikein mukava ja herkkä, asiat sujuivat hyvin ja pienin avuin. Fasukaan ei ollut A:ssa huono, se oli hieman väsyneen oloinen ja jännitti edelleen, joten suorituksemme oli taas hieman vaisunlainen, olimme kuitenkin rutkasti puolenvälin paremmalla puolella, joten ei sekään nyt huonosti mennyt.
Ehkä hieman pettymys, koko kisareissu. Ratsastin kuitenkin monta monituista lähtöä Juksulan hevosilla emmekä saaneet Juksulaan yhtään sijoitusta. Todennäköisesti jännittävä ympäristö vaati sekä ratsastajalta että hevosilta paljon eivätkä ajatukset olleet aivan kilpailusuorituksissa (; Onneksi sentään Juksulan Tinsoldier piti lippua korkealla sijoittumalla helpossa B:ssä, ei me nyt ihan puskatalli olla! Ensi kerralla tsempataan vähän lisää.
Lauantai 16.08.2008, Nintsu
Olin juuri noussut venytellen sängystä aamutallia hoitamaan kun kännykkä soi. Kuka täysjärkinen soittaa lauantai aamuna puoli kuudelta?! Unet karisivat kyllä nopeasti silmistäni kun soittaja oli naapurin herra Suolahti. Vastasin nopeasti.- Huomenia, huomenia. Neidin hevospoppoo näkys tiällä miun lampolan kesantopellolla riekkuvan. Ehtisikkö sie ne tiält pois hakkemaa? Näyttis yks kopukka vähä ontuvankki.
ONTUVAN! Lupasin tulla tällä punaisella minuutilla ja kun sain tietooni kesantopellon tarkemmat koordinaatit kiitin naapuria soitosta ja ryntäsin vielä housun nappeja kiinni laitellen autolleni kaksi unista koiraa perässäni hölkäten. Ajoin tuhatta ja sataa tallille (sen hurjan 200m matkan), nappasin pari ämpärillistä kauraa ja ison kasan riimuja ja riimunnaruja mukaani ja hyökkäsin takaisin autooni ja hurautin Suolahdelle päin. Matkalla hälytin Saaran tulemaan kevarillaan Suolahden kesantopellolle, Mariaa en saanut kiinni. Hetkessä olin kaahannut itseni Suolahden ukon mainitsemalle pellolle. Hevosia ei näkynyt. Pelto oli kyllä hieman myllätyn näköinen, hevoset olivat varmasti evästäneet ja rallittaneet tässä vielä hetki sitten. Onneksi pelto oli kesannolla, muuten olisi tullut aika kallis lasku. Lukitsin koirat autooni ja koetin soittaa Saaralta paikkatietoja, tyttö ei vastannut joten matkalla taisi jo olla. Kahta kauraämpäriä ja sekalaista joukkoa riimunnaruja ja riimuja raahaten lähdin seuraamaan hevosten varsin selkeitä jälkiä nuoreen mäntymetsikköön. En ehtinyt vielä kovinkaan syvälle männikköön kun Saara soitti ja sanoi olevansa autoni luona. Neuvottelime hetken ja pian Saara jo juoksikin perääni ja sai minut kiinni vaikka etenin puolijuoksua hevosten jättämää uraa pitkin.
Rämmimme metsässä jonkin aikaa kunnes tulimme samalle metsäniitylle jolla kävimme keväisin hevosia syöttelemässä. Näimme hevoset niityllä. Hali oli lähinnä ja ravasikin korvat hörössä luoksemme, se oli läpimärkä hiestä ja selvästi hieman peloissaan, joten se näytti turvautuvan niihin tuttuihin ihmisiin jotka sitä hoitivat. Saara syötti kiltille tammavarsalle pari kourallista kauraa ja laittoi sille riimun päähän. Yksi hevonen yhdeksästä oli kiinni. Heiluttelin kauraämpäriä ja lähestyin Fasua. Fasu tuli minua vastaan ja herrasmiehenä se antoi helposti kiinni. Sekin oli hieman hikinen mutta tuntui rauhalliselta ja pikaisella vilkaisulla en nähnyt siinä haavoja. Luovutin Fasun Saaralle ja lähestyin kauraämpäri heiluen Karkkia, Juksulassa yksityisena asuvaa suokkitammaa. Karkkikin antoi helposti kiinni, suomenhevosten perusahneus sai sen luovuttamaan herkullisten kaurojen edessä. Samasta syystä sain Uuvin seuraavaksi kiinni, tyrkkäsin hiestä läpimärälle ravurille heti ketjun suuhun ja toisen turvan yli ennen kuin luovutin tamman Saaran pideltäväksi. Moona ei luovuttanut kaurojen edessä, olin sen arvannutkin sillä liukkaasti karkaileva pikkutamma ei ollut helppo kiinni otettava muutenkaan, saatika sitten karkumatkan kiihdyttämänä. Lähestyin Hirmua, olin tosin varma että se ei antaisi kiinni. Sen mustat kyljet kohoilivat kiivaasti ja tamma oli aivan vaahdossa ja kiihdyksissään. Se ravasi muutaman ontuvan askeleen karkuun, mutta pysähtyi ja sain tamman kiinni. Vilkaisin tamman jalkoihin, mutta ne olivat polvia myöten kurassa enkä pystynyt erottamaan jaloista mitään vammoja. Mutta selvästi Hirmu ontui, jopa käynnissä. Hirmun vasta muutaman virt-viikon ikäinen tammavarsa Ansku seurasi väsyneenä emäänsä ja jäi seisomaan sen viereen kun Saara sai viidennen hevosen pidettäväkseen. Hevoset olivat onneksi niin väsyneitä että seisoivat paikoillaan eivätkä yrittäneetkään karata. Enää Lotta, sen varsa ja Moona olivat vapaina. Lotta antoi helposti kiinni, sekin oli hiestä läpimärkä ja varsin kiihtynyt mutta tamma vaikutti hyvin väsyneeltä, Lottalla on tapana hermostua kaikesta niin paljon että se väsyi aina nopeasti. Lottan orivarsa seurasi emäänsä lauhkeasti.
Olin yrittänyt saada Moonaa jo parikymmentä minuuttia kiinni - tuloksetta. Ponitamma oli aivan vaahdossa ja puuskutti mutta se ei antanut kiinni. Kaurat olivat melkein loppu eikä ollut ilmeisesti toivoakaan siitä että tamma luovuttaisi lähiaikoina.
- Lähdetään vaan. Se seuraa luultavasti, tuskin se yksinkään tänne jää, luovutin ja otin muutaman hevosen Saaralta.
Lähdimme peräkanaa kulkemaan metsäniityltä tallin tielle vievää polkua pitkin. Hevoset olivat väsyneitä, onneksi sillä sekä minulla että Saaralla oli kummallakin kolme hevosta talutettavanamme ja matkaa tallille oli useita kilometrejä. Kävelimme kilometrin metsäpolkua ja saavuimme ruohoiselle kärrypolulle. Hevoset saivat hieman eloa itseensä kun tajusivat olevansa menossa kotiin, mutta kävelyvauhtimme ei juurikaan parantunut, sillä Hirmu ontui ikävästi ja varsa laahustivat väsyneinä perässämme. Yritin tähyillä taakseni että näkyikö Moonaa, mutta en nähnyt kunnolla mitään. Laahustimme eteen päin väsyneinen hevosinemme.
Matka metsäniityltä väsyneiden hevosten kanssa kesti lähes tunnin vaikka normaalisti matka taittui puolessa tunnissa. Tallissa ei ollut alusia kuin kahdessa karsinassa joten veimme Lottan ja Hirmun varsoineen talliin ja muut neljä veimme maneesiin juuri alkaneelta tihkusateelta suojaan. Saara kärräsi yhden 10 kilon kuivaheinäpaalin maneesiin ja raahasi sinne suuren vesisaavillisen vettä. Ilma oli aika kolea joten heitimme kaikille hevosille ohuet kuivatusloimet niskaan, jopa varsat käärin pieniin viltteihin. Kun kaikilla hevosilla oli kasa heinää edessään, juotavaa tarjolla ja lämmin loimi selässä, huolehdimme nopeasti pihatossa majailevasta orikaksikosta Attesta ja Eelistä ja lähdimme sitten etsimään Moonaa ja hakemaan kulkivälineemme pois Suolahden kesantopellon vierestä.
Palasimme, minä autollani ja Saara kevarillaan, tallille noin tunnin päästä. Olimme huudelleet Moonaa ja yrittäneet etsiä sitä mutta pikkutammaa ei näkynyt missään. Meille ei ollut kukaan soittanutkaan että tammaa olisi jossain nähty joten meillä ei ollut johtolankojakaan missä se saattaisi olla. Päätimme tarkastaa kaikkien karkureiden kunnon, joten aloitimme Hirmusta ja sen varsasta. Talutin väsyneen Hirmun pesukarsinaan ja Saara piteli varsaa pesarin edessä. Pesimme Hirmun jalat ja tutkin ne läpikotaisin, vej vuohisesta säären puoleen väliin oli pitkä haava, joka ei onneksi ollut syvä. Muuta vikaa ei tammassa ollut. Oliko haava syy ontumiseen? Puhdistin haavan huolellisesti ja varmuuden vuoksi kylmäsin tamman kaikkia jalkoja jonkin aikaa. Saara pesi pesusienellä väsyneen pikkuvarsan jalat, sillä ei ollut näkyviä ruhjeita missään. Harjasimme vielä kummatkin läpi huolellisesti ja vaihdoimme kummallekin kuivan loimen selkään. Seuraavaksi oli vuorossa Lotta ja sen orivarsa. Pikku-Timillä oli pari pientä haavaa takajaloissa, jotka pesimme ja putsasimme. Lottalla oli myös muutama pieni haava jaloissa ja kaulalla. Muuten Lotta ja sen varsa olivat kunnossa, joten harjauksen ja loimituksen jälkeen palautimme ne karsinaan ja haimme maneesilaiset yksi kerrallaan tarkastettaviksi, harjattaviksi ja uudelleen loimitettaviksi. Kellään niistä ei ollut suuria haavoja, Fasulla jaloissa paljon hyvin pieniä pintanaarmuja (ruuna on hieman koheli koivistaan), Karkki ja Uuvi olivat säästyneet aikalailla naarmuitta ja Halilla oli muutama pieni naarmu päässä ja jaloissa. Hevospoppoo sai jäädä vielä maneesiin mutustamaan loppuja heiniään ja toimme niille hieman lisäpurtavaksi havunoksia ja täytimme vesisaavin.
Istuskelimme Saaran ja Marian kanssa toimistossa. Maria oli tullut pari tuntia sitten. Moonasta ei ollut edelleen nähty jälkeäkään. Olimme käyneet kolmeenpekkaankin etsimässä sitä Eelillä ajaen ja Maria Attella ratsastaen mutta emme olleen löytäneet ponitammasta jälkeäkään. Olimme käyneet korjaamassa laitumen aidankin, ilmeisesti hirvi oli tullut metsänpuoleiselta, pelkällä sähkölangalta aidatulta puoliskolta laitumelle aitojen läpi, säikyttänyt hevoset jotka olivat painelleet karkuun hirven tekemästä aukosta. Pinni ja Hansu makasivat toimiston matolla. Katselimme kuinka kolme tallikaniamme loikkivat toimistossa vapaana. Yhtäkkiä tallin käytävältä kantautui hevosen kengänkilahduksen ääniä. Ryntäsimme kaikki kolme heti portaat alas talliin ja olimme törmätä Moonaan. Tamma oli läpimärkä, puuskutti kuin viimeistä päivää ja sen jalat olivat täynnä haavoja. Lisäksi sillä oli enää yksi kenkä jalassaan. Moona yritti lähteä samantien karkuun, mutta Saara ehti juuri sulkemaan tallinoven tamman nenän edestä ja niin saimme karkurin kiinni. Pesimme sen jalat, harjasimme sen ja heitimme loimen selkään. Moona sai mennä maneesiin muiden seuraksi. Kaikki karkurit vihdoinkin kotona. Soitin eläinlääkärille, joka tosin ehtisi tulemaan vasta seuraavana päivänä ja kengittäjälle joka lupasi tulla jo illalla käymään ja laittamaan melkein jokaiselle hevosellemme ainakin yhden kengän kiinni, melkein jokaiselta nimittäin puuttui kenkä tai parikin.
Sade loppui illalla viiden aikoihin. Hevoset olivat kuivuneet hyvin ja alkoivat liikehtiäkin jo hieman levottomina kun heinät loppuivat. Päätimme viedä maneesiporukan takaisin laitumelle, Hirmu ja Lotta varsoineen saisivat levätä yön sisällä. Maneesilauma laahusti tyytyväisenä laitumelle, eikä kukaan jaksanut edes riehaantua vaan lauma aloitti rauhallisen ruohostamisen. Kiersimme vielä varmuuden vuoksi laitumen aidat läpi, mutta ne olivat kunnossa joten kävelimme takaisin tallille, heitimme reilusti heinää sekä Hirmulle ja Lottalle talliin että pihatossa loppukesää viettäville oripojille ja lähdimme puoli kahdeksan aikaan kotiin.
Perjantai 04.07.2008, Maria
Hain Lottan laitumelta. Se antoi varsin helposti kiinni ja seurasi rauhallisesti löysällä narulla perässäni hiekkatien reunaa tallille. Harjasin tamman nopeasti tallipihalla, se oli vain hiukan pölyinen ja puhdistin kaviot. Talutin Lottan tallin viileyteen tamman omaan karsinaan ja riisuin siltä riimun. Hain nopeasti Lottan varusteet ja varustin tamman. Satulavyötä kiristäessä se hiukan luimisteli, mutta muuten tamma käyttäytyi oikein mukavasti. Talutin satuloidun Lottan pihalle ja heivasin itseni satulaan.Olimme kävelleet pitkin ohjin pellon viertä ja käännyimme pienelle polulle. En ollutkaan käynyt pitkään aikaan Suolahden tilan suunnassa. Polku yhtyi kärrytiehen ja kerättyäni hiukan ohjia käteen siirsin tamman raviin ja ravasimme kärrytietä pitkin Suolahdelle päin. Ohitimme ladon ja siirryimme pian ladon jälkeen käyntiin kun tie alkoi viettää isohkojen kivien saattelemana alas. Alamäki oli loiva ja kun tie muuttui taas vähemmän kiviseksi siirryimme taas kevyeeseen raviin. Alamäkikin loppui pian ja ravasimme mutkan läpi. Saavuimme pellon laitaan ja kärrytie johti pellolle. Siirryimme käynnissä pellon reunaan ja kävelimme pitkin ohjin. Pääsimme pellon päähän ja kävelimme metsänlaidan heinikkoon muodostunutta polkua pitkin hiekkatielle. Hiekkatie oli suoraakin suorempi, vietti loivasti ylämäkeen ja pohja oli hiukan kovanlainen. Keräsin ohjat ja nostin laukan. Pidättelin innokasta tammaa ja laukkasimme harjoituslaukkaa tietä pitkin. Tulimme risteykseen, siirryimme raviin ja käännyimme vasemmalle. Istuin taas alas harjoitusraviin ja annoin Lottan siirtyä laukkaan. Tie oli hiukan pehmeämpi joten nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Lottan lisätä tempoa. Lotta lisäsi mielellään ja annoin sen mennä aika reipasta vauhtia.
Mutkan jälkeen siirryin raviin ja pienen ravipätkän jälkeen käyntiin. Kävelimme tien toista reunaa pitkin ohjin. Käännyimme pian pienemmälle hiekkatielle jossa pienen alamäen jälkeen siirryin kevyeeseen raviin. Lotta ravasi reippaasti, mutta pysyi hyvin ravissa. Tie kapeni ja muuttui umpeen kasvaneemmaksi joten siirryimme aika nopeasti takaisin käyntiin. Lopulta tie muuttui pelkäksi poluksi. Polku liittyi varsin pian kärrytielle ja saavuimme tallille. Olimme olleet lenkillä vajaan tunnin verran ja Lottalle oli tullut hiukan hiki.
Riisuin Lottan varusteista sen karsinassa ja harjailin tammuskaa aikani. Puhdistin vielä kaviot ja selvittelin jouhet. Annoin tammalle sen ruuat ja odottelin kunnes kuppi oli tyhjä. Harjasin kuivat hiet vielä pois ja laitoin Lottalle riimun. Vein tamman takaisin laitumelle.
Sunnuntai 01.06.2008, Nintsu
Istuin hiostavassa toimistossa ja selasin laiskasti muutamia laskuja. Pinni makasi raatoa muistuttaen viileällä betonilattialla maton vieressä ja Hansu läähätti nurkassa istuen. Päästin paperit käsistäni ja siemaisin coca-cola-pullosta pitkän kulauksen lämmennyttä juomaa.- Moi! Maria huudahti ja jatkoi: - ketä muita on tulossa laitumelle päästöön mukaan?
- Moi! Haluatko vähän jotain juotavaa? Jääkaapissa pitäis olla vielä pari kokispulloo. Saara tulee totta kai myös ja Suolahden tytärten pitäs tulla kaikkien, vastasin ja hörppäsin lisää sokerijuomaa.
Maria haki itselleen coca-colan ja istahti nojatuoliin. Juttelimme muutaman minuutin kunnes Saara pelmahti paikalle mp3'sen kuulokkeet korvilla, tervehti hajamielisesti hakien itselleen colapullon. Jatkoin jutusteluani Marian kanssa ja kun Saara suostui irtaantumaan musiikinmaailmoista aloimme suunnitella miten hoitaisimme Ruusan, Lottan, Hirmun, Fasun, Tapun, Uuvin ja Moonan laitumelle päästön. Kaukonäköisesti olimme hajottaneet tarharyhmät kahteen uuteen ryhmään niin että ruunat (ne huimat kaksi kappaletta) olivat omassa tarhassaan ja tammat omassaan. Näin ruunat ja tammat tutustuivat saman sukupuolen edustajiin kunnolla eikä tulisi perinteisiä "johtajaori"- ja "johtajatamma"-taisteluita. Päätimme että Suolahden sisaruksista vanhin, Pinja, saisi tuoda Tapun. Tapu oli sen verran kiltti että vaikka se innostuisikin laidun-ajatuksesta olisi se nuoren tytön hallinnassa. Kaksi nuorempaa sisarusta saisivat tuoda yhdessä Ruusan (tapelkoot vaikka keskenään kumpi taluttaa ;>) joka myös tiedettiin kiltiksi ja viimeisillään kantavana olevana myös flegmaattisen rauhalliseksi vaikka kyse olikin laitumelle pääsystä. Lotta, Hirmu (erityisesi Hirmu!), Fasu, Uuvi ja Moona aiheuttivat enemmän päänvaivaa. Kaikki viisi olivat "uusia" eivätkä olleet olleet viime kesänä meillä laitumella. Emme siis tienneet miten ne käyttäytyisivät päästessään laitumelle. Fasun kanssa tuskin tulisi ongelmia: ruuna oli niin helppo ja kuuliainen käsitellä. Moonakaan tuskin olisi kovinkaan kummoinen sillä se on pieni ja kiltti joskin pirteä, mutta Lotta (herkkyytensä ja helposti hermostumisensa takia), Hirmu (kaikki syyt eivät edes mahdu tähän, tiedätte kyllä) ja Uuvi (itsepäisyytensä, jyrämäisyytensä ja arvaamattomuutensa takia) olivat aikamoisia arvoituksia. Lopulta päätimme että Saara toisi Fasun, Maria Uuvin ja minä Lottan. Kun ensimmäinen porukka olisi rauhoittunut ja alkaisi syömään toisimme Moonan ja Hirmun.
Suolahden pikkutytöt tulivat ja aloimme ohjeistamaan ensimmäistä kertaa laitumellepäästössä mukana olevia Suolahden tyttäriä. Haimme kaikki laitumelle menevät hevoset sisälle omiin karsinoihinsa jäähtymään. Päästimme Pinjan, Tiian ja Ulpun hevosia harjaamaan (paitsi että Maria jäi harjaamaan Hirmua ja Uuvia jotka olivat hiukan turhan vaikeita pikkutytöille). Minä ja Saara lähdimme tarkastamaan laitumen aitoja ja vesitilannetta.
Palasimme reilun puolen tunnin kuluttua. Aidat olivat kunnossa ja sähkökiersi laitumen kaikissa kohdissa hyvin (Saara uhrautui ja otti sähkönapsut vastaan sormeensa). Kuivasta keväästä huolimatta laitumen lähde oli suorastaan liian täynnä ja se oli hiukan tulvinut muodostaen mukavan mutapainanteen. Tiedossa siis hyyyyvin likaisia hevosia kunhan hevoset löytävät tämän herkullisen ihohoitolan! Muutama heppa oli vielä harjaamatta, mutta kiirettä ei ollut joten lähdin etsimään heinäladosta vanhoja riimuja. Parempi laittaa hevosille vanhat riimut laitumelle jotta riimujen häviäminen (joka on yleisempää kuin uskottekaan) ei haittaisi. Löysinkin sopivasti riittävän määrän riimuja (en tosin tiedä pysyykö Tapulle laitettu riimu kasassa... Se vaikutti hiukan risaiselta) ja laitoimme kaikille hevosille riimut. Sitten sopivat narut (Uuville kaksi narua: toinen jossa ketju suuhun ja toinen jossa ketju turvan ympäri, näin tamma on ehkä hallinnassa) kaikille hevosille ja lähdimme viemään ensimmäistä porukkaa laidunta kohden. Laitumelle käveli suunnilleen viisi minuuttia tien viertä. Uuvin oli tietenkin pakko järjestää joku ihmeen kohtaus kun Pinni jahtasi pari pikkulintua lentoon. Maria sai kiskoa kummastakin ketjusta oikein kunnolla kunnes itseensä ja show'hunsa tyytyväinen tamma asettui taas jonoon omalle paikalleen Marian kihistessä kiukusta, juuri Uuvin tapaista ja olin osannut odottaakin että pikkuinen suokkimme keksisi jotain todella "hauskaa". Lotta osoittautui varsin rauhalliseksi, se hiukan säpsähti Uuvin show'ta ja tanssahteli hermostuneena kun kävelimme laitumen portista sisään ja pysähdyimme odottamaan että ilman hevosta jäänyt Tiia laittoi portin kinni. Fasu käyttäytyi kuin ihmisen mieli koko ajan, kuten olin aavistellutkin. Yritimme päästää hevoset saman aikaisesti irti, mutta kuten tavallista ei se aivan niin mennyt. Ensimmäisenä vapauteen kirmasi Uuvi joka meinasi saman tien pukittaa Ruusan vapauttanutta Ulpua. Viimeisenä taisi päästä Fasu, jolla ei tosin ollut mikään kiire minnekään, ruuna nimittäin laukkasi pari kertaa muun lauman mukana laitumen ympäri ja jäi sitten hyvin tyytyväisenä Tapun ja Ruusan kanssa syömään mehevää ruohoa lähelle porttia. Uuvi ja Lotta laukkailivat (tai Uuvi onneksi paineli kiitoravia, hyvä merkki raviuraa ajatellen) laidunta ympäri kunnes Uuvin ahneus ilmeisesti voitti ja tamma pysähtyi ja alkoi ahtaa ruohoa sisäänsä. Lotta ravaili vielä hetken oikein pörheänä kunnes vihdoin asettui ja alkoi syödä.
Toimme Moonan ja Hirmun seuraavaksi laitumelle. Tiia, Ulpu ja Maria olivat jääneet portille toimimaan meille portsareina ja vahtimaan muita hevosia varmuuden vuoksi sillä emme olleet varmoja olivatko hevoset rauhoittuneet. Minä talutin Hirmua, joka käveli melkein koko 5 minuutin matkan takajaloillaan vaistottuaan että jotain poikkeuksellista tapahtuu. Saara talutti Moonaa, joka sekin hiukan pörheili ja ravaili taluttajansa rinnalla. Kun Moona sai silmiinsä laitumen portin ja sen takana laiduntavat hevoset tamma tajusi että se oli pääsemässä laitumelle. En ole koskaan nähnyt sellaista muutosta! Moona alkoi keulia, se teki muutaman vingahduspukin ja yksinkertaisesti kiskaisi itsensä irti Saaran hämmästyttyä ponin äkillistä käytösmuutosta. Kului monia sekunteja ennen kuin kukaan tajusi alkaa pyydystämään vapaudeen karannutta ponia. Hirmu sai tietenkin hyvän syyn alkaa riehua lisää, mutta riehumisestaan huolimatta tamma oli kohtuullisen helppo hallita sillä Hirmu on herkkä riimun paineelle ja yrittää välttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Nopeasti johdatin tamman portista sisään ja päästin sen irti. Hirmu ravasi ensin lähes paikoillaan, tajusi sitten että tilaa oli paljon ja karautti villisti pukitellen liikkeelle saaden koko muun lauman peräänsä. Emme ehtineet ihailla hevosten iloista laukkaa laitumella vaan pyydystimme Moonaa joka osoittautui hyvin taitavaksi karkailijaksi ja vältti taitavasti kaikki sitä kiinni ottavat. Tamma ei selvästi ollut karannut ensimmäistä kertaa. Lopulta saimme tamman ahdistettua laitumen aitaa vasten ja Saara sai ponin kiinni. Vaihdoimme tammalle nopeasti Uuvin ketjunarun ja laitoimme ketjun kulkemaan ponin leuan ali. Saara ja minä lähdimme taluttamaan Moonaa takaisin tallille ja ottaisimme kokonaan alusta laitumelle tulon tamman osalta. Emme kuitenkaan päässeet puoleen väliinkään matkaa laitumelta tallille kun Moona onnistui muutaman pystyyn hyppäämisen, pukin ja terävän kiskaisun avulla saamaan itsensä irti ja paineli reipasta vauhtia takaisin laitumelle. Ei muuta kun ponia hakemaan. Taas hurahti vartti ennen kuin Moona oli kiinni. Laitumella olevat hevoset olivat vasta nyt rauhoittuneet (tai siis Hirmu oli rauhoittunut, muu laumahan oli vain seurannut tulista tammaa vähemmän tulisesti). Nyt livautin ketjun ponin suuhun ja lähdin taluttamaan sitä Saara mukanani tallille. Pääsimme tallin pihaan ilman sen suurempia ongelmia. Ilmeisesti ketju suussa tuntui sen verran ikävältä että poni katsoi paremmaksi käyttäytyä. Puuhailimme hetken Moonan kanssa tallilla (kävin mm. juoksuttamassa sitä hiukan liinassa kentällä) ja lähdimme sitten ketju edelleen suussa killitellen takaisin laitumille. Suunnilleen puolessa välissä matkaa Moona hyppäsi takajaloilleen ja yritti heittäytyä sivulle päästäkseen irti. Kiskaisin ronskisti narusta niin että suussa oleva ketju kiristyi. Moona pysäytti sivuhyppynsä ja palautti etujalkansa takaisin maanpinnalle. Poni aukoi hämmästyneen näköisenä suutaan mutta käveli kiltisti laitumelle saakka. Juuri kun olimme menossa portista sisään, nousi poni jälleen takajaloilleen ja pukitti. Raahauduin pienen matkan tamman perässä mutta 55kg ruhoni ei ilmeisesti ollut kovinkaan miellyttävä vetokohde varsinkaan kun roikuin narussa jonka ketjuosa lepäsi tamman herkässä suussa. Moona pysähtyi, nousin ylös ja talutin tamman portille. Hetken taluttelin tammaa tiellä edes takaisin kunnes uusimme portista sisään menon. Moona teputti hiukan mutta malttoi nyt pysytellä melkein kaikilla neljällä jalalla koko ajan. Lopulta päästin sen irti. Enpä olisi koskaan uskonut että se pieni poni pääsisi niin kovaa! Moona villitsi taas koko lauman ja kiidätti porukkaa reipasta laukkaa laidunta ympäri. Ruusa, Tapu ja Fasu saivat kuitenkin nopeasti tarpeekseen, Uuvikin totesi että juokseminen ei hyödyttänyt ja lauman höyrypäätkin Lotta ja Hirmu rauhoittuivat vartin juostuaan. Moona jaksoi silti painattaa ympäri laidunta ja puolen tunnin riehumisen jälkeen harkitsimme jo sen pyydystämistä pois laitumelta. Mutta aivan kuin ponitamma olisi ymmärtänyt hiljaisen neuvottelumme, se hidasti raviin ja ravattuaan pari kierrosta rauhallisesti syövän lauman ympäri, Moona pysähtyi ja alkoi kiivaasti puuskuttaen syödä.
Istuskelimme vielä portilla puolituntia ja varmistimme vielä kerran aitojen kunnon. Lauma löysi Tapun johdolla lähteen ja mutapainanteen ja kun lähdimme kävelemään takaisin tallille oli laitumella jo monta mutakuorrutettua hevosta. Huomenna harjausurakka edessä!
15.04.08, Villa Caliente
estevalmennus: hevosen mukaan, valmentaja: Jellona, ratsastaja: Nintsu"Mukavan rauhallinen tamma, ei turhia höösäillyt. Esteiden noustessa +80cm alkoi tamma epäröimään ja kieltelemään. Lotta vaikutti siltä, että sitä kärsisi ajaa isommilla reilusti eteen, koska reilummasta vauhdista se ei enää kieltänytkään. Muutama pikkuinen ilopukki lopussa, kun vauhditusta ei enää tarvittu."
07.04.08, Whitebrook
kouluvalmennus: helppo B, valmentaja: ?, ratsastaja: Nintsu"Lotta tuntui hieman haluttomalta alkuverkassa, mutta sait sitä sytyteltyä tekemällä paljon lisäyksiä ja temponvaihteluita. Pohkeenväistö oli aluksi vähän hankalaa, Lotta lähti etenemään kylki edellä ja taivutus katosi sen sileän tien. Muista pitää hyvä kontrolli myös sisäpohkeella ja johtaa sisäohjalla tietä. Kaulan tulisi säilyä suorana tai hieman ulospäin asettuneena. Kun sait pohkeen paremmin läpi, alkoi Lottakin väistää paremmin. Vastaväistöt olivat parempia, niissä ainut tarkkailtava juttu oli ristiaskeleiden säännöllisyys. Lotta vähän kiihdytteli vauhtia ja sitten taas hiljensi.. pidä tahtia yllä vuoropohkeilla ja lantiolla! Lisäykset ja kokoamiset ravissa olivat teiltä tämän tunnin parasta antia, Lotta oli hyvin suora lisätessä ja alkoi nyt oikein innostua. Tässä oli sitä menemisen makua. :) Kokoaminenkin sujui, Lotta alkoi pehmetä edestä ja polkea takaosallaan. Laukkavoltit sujuivat myös mallikkaasti, nyt kun tamma oli herännyt. Muista kuitenkin huolehtia volttien symmetrisyydestä, säätele menoa paremmin ulkopohkeella. Kaiken kaikkiaan ihan kivan näköistä menoa, paransitte loppua kohden huimasti. :) Ratsastit hyvin määrätietoisesti mutta hellästi. "