Luonne
Pentu on vilkas ja ihmisystävällinen kiinanharjakoira, joka oli kennelini ensimmäinen koira. Pentu on joutunut vaihtamaan kotiaan jo jonkin verran, ja nyt se saa asua koko lopun ikäänsä kennelissämme onnellisena. Pentu on ollu aluksi Susikuun kennelissä josta se myytiin tuntemattomasta syystä Jääkyyneleeseen. Sittemmin Jääkyynel myi herran tänne Furpawiin, ja täällä herra myös pysyy...
Pentu on hyvin vilkas ja leikkisä pieni koira. Pentu on melko suojeleivainen koira, joka helposti ärähtää itseään suuremmille uroksille. Se ei ole paha se vain on hyvin suojelevainen ja suuri egoinen. Tuttuja koiria kohtaan se on lauhkea kuin lammas, mutta saattaa tuttujakin koiria suojella muilta koirilta. Pentu on myös hyvin mustasukkaista sorttia ja vaatii paljon huomiota. Se rakastaa tekemistä ja kaikkea riehumista ja peuhaamista. Onneksi se voi juosta vapaasti suurella pihanurmellamme jahdaten perhosia. Siitä tulisi aikamoinen riesa, jos joutuisi elämään kerrostalossa tai ei pääsisi paljon ulos touhuamaan, koska se on niin energinen ja lopulta energisyys saattaisi purkaantua tuhotöinä. Pennun jälkeläiset sopisivat varmasti hyvin perheisiin, joissa on lapsia ja perheisiin, jotka ovat aktiivisia liikkujia ja jotka asivat omakotitalossa. Uskon nimittäin, että pentu periyttäisi melkoisen pajon energisyyttään ja touhu halukkuuttaan, joka ei tosiaan olisi pahitteeksi.
Kisoja ollaan muutamia kierretty ja seisomista näyttelyasennossa harjoiteltu. Pentu on niin energinen, että handlaajan täytyy näyttelyissä olla todella kokenut ja tuntea Pentu, koska se on sellainen viiropää, että sitä on vaikea saada pysyttelemään paikallaan, jonka takia olisi hyvä, jos pentu saisi ennen näyttelyä purettua energiaansa jotenkin. Kisat menevät aika usein melko hyvin tai sitten ne menevät aivan plörinäksi, kun Pentu vain sählää ja söheltää. energisyyden takia olenkin ajatellut, että Agility olisi tälle herralle oivallinen laji! Siinä se saisi juosta ja toteuttaa tekemis haluansa. Ollaan me sitä jo treenailtukkin, mutta se vaatii vielä paljon lisätreeniä. Muu meneekin aika hyvin, mutta ohjaajalla on vaikeuksia pysyä perässä ja Pentu sekoaa usein kepeissä, kun menee niin nopeasti.
Varmasti jo ymmärrättekin mistä tuo nimi Pentu on tullut... onhan tämä herra ikuinen pentu, ja toivottavasti ei aikuistukkaan, koska se on niin ihana <3
