BH Jk3 RH-E VPVA Geewas Lucius * 10.06.2008 † 23.01.2009 Photo © Paula G./Pehko Dog in the photo Piirroskoira / drawed dog Sinä iltana monta tähteä näin, syttyi kirkkain tähti yllättäin. Sitten kuulla sain sinun poistuneen ja jäiseen tuulen henkäykseen se loi timantiksi kyyneleen. Kun taivaalle katson ja tähden nään, muistan sinua, ystävää. Kirkkaana muistosi säilytän, tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän. Desty, kolmas oma virtuaalikoirani ikinä. Rakas, hassutteleva höpönassukkani. Suomenlapinkoira, jota minulla ei ollut suunnitelmissa hankkia, mutta joka tarjosi minulle niin paljon hyviä, onnellisia hetkiä. Desty oli viimeiseen henkäykseensä saakka elämäniloinen ja -haluinen koira, joka oli erittäin vilkas ja hauska tapaus. Destyn kanssa työskentely oli todella hauskaa ja palkitsevaa, sillä se oli yksi sellaisista koirista, jotka oikeasti nauttivat kaikenlaisesta työstä. Uskollisena se paimensi ystäväni poroja ja meni suorastaan solmuun onnesta, kun huomasi treenilaukkua kaivettavan esille. Desty oli aina minulle erittäin tärkeä ja rakas, näyttelyissä ei tullut mitenkään mainittavaa menestystä, mutta käyttölajeissa sitäkin enemmän, saavutimme paimennusvalion arvon ja agilityvalion ja käyttövalionkin meriitit olivat jo niin lähellä! Desty lähti luotani liian aikaisin. Jo nuorempana, kun vein sen kyynär- ja polvikuvauksiin, tuli ilmi toisen raja-asteen vika molemmissa nivelissä. Desty jaksoi viimeiseen asti treenailla agilityä, mutta tämän talven aikana takatassujen kynsistä alkoi jäädä hipsuviiruja lumeen. Jalka ei enää noussut niin reippaasti kuin olisi voinut, portaitten ylös kävelystä tuli mahdotonta. Destyn kunto heikkeni, vaikka kokeilimme mitä. Takaraajat eivät enää kantaneet ja koin paremmaksi päästää koiran tuskistaan. Perjantaiaamuna Desty käveli itse pieneläinklinikan vastaanotolle Rovaniemellä. Piikki nukutti pojan ikuiseen uneen, josta se ei enää koskaan tulisi heräämään. Eläinlääkärin lattialla itkien pidin pientä punaista koiraani sylissä, kun sen silmät hitaasti sulkeutuivat. Muistan ikuisesti viimeisen hännänheilautuksen, viimeisen lipaisun kädelleni. Desty jätti tämän maailman kuten sillä oli tapana elää - iloisesti, vailla huolia. Kaipaan sinua aina, rakas. Desty saavutti menestyksekkäitä tuloksia monissa lajeissa. Paimennuksessa kilpailimme jopa valioksi asti, myös agilityä, PK:ta, koiratanssia, MEJÄä ja pelastuskoirakokeita kokeiltiin. Destyllä ei ollut jälkeläisiä, mutta sen sukulinjat tulevat toivottavasti jatkumaan sen sisarusten kautta. Nuku hyvin, Desty-rakas, en unohda sinua ikinä!