Hoidettaessa Heinämäen Helinä (joka tunnetaan paremmin tallissa diivana) on erittäin no, hmm, öö, DIIVA! Diivamaisuuden tulet huomaamaan hyvin monessa asiassa. Helinä on hyvin pikkutarkka ja todella herkkä sekä ratsastaa että hoitaa. Harjaus sujuu muuten hyvin, mutta mahan alle jos kosket niin kyllä sitten kavio lentää. Korviinkin jos kosket saattaa olla ikäviä seurauksia, siksi myös riimun ja suitsien laitto on usein hankalaa. Suojat ja pintelit menee hyvin jalkaan, eikä kavioiden putsauksen tai kengityksen kanssakaan ole ongelmia. Satulakin liukuu komiasti selkään ja satulavyökin menee kiinni ilman sen suurempaa pullistelua tai tappelua. Taluttaessa kävelee kitisti taluttajan vieressä, mutta uusissa paikoissa saattaa vähän säpsyä tyhmimpiin juttuja. Vesilätäköstä et tätä diivaa saa menemään niin ratsastaessa kuin taluttaessa, toki saa, mutta hyvin pitkän tappelun jälkeen. Herkut ovat tämän tytön listalla ensimmäisenä. Koulutuksessa kätytämmekin usein pientä leivän, porkkanan tai omenan palaa, koska sen avulla se on oppinut parhaiten uudet jutut. Uimisesta Helinä ei erityisemmin pidä, mutta jonkin ajan suostuttelun jälkeen se menee veteen. Helinän uimista ei oikein voi sanoa uimiseksi, se yleensä vain kahlaa varovaisesti ja on hyvin tarkka ettei vedessä vain ole mutaa tai muuta epätasaisuutta.
Kouluratsastuksessa Helinä on todella herkkä ja varovainen, mutta silti hyvin kuuliainen. Helinä on ehkä vähän enemmän herkkä suustaan kuin pohkeestaan, mutta on silti pohkeestakin hyvin herkkä. Kankien kanssa täytyy olla erityisen tarkkana ettei vain vahingossakaan ole liian kova kädellä, yleensä Helinällä kuitenkin käytetään varsinkin kotona nivelkuolaimia. Helinä menee täysin paniikkiin jos sitä repästään suusta etenkin jos käytössä on kovat kuolaimet, joten kannattaa olla todella tarkka miten tällä tytöllä ratsastetaan. Vesilätäköstä meneminen on ollut tälle diivalle aina ongelma. Sateisella ja kuraisella säällä ratsastetaan muutenkin yleensä maneesissa. Helinä ajattelee: "Minähän en tuosta mene, ja jos pakotetaan, niin hyppään sen yli!" Tuolla lailla se oikeastikin tekee, jos käsket sen mennä lätäköstä, niin se todellakin hyppää sen yli. Mutta täytyy vain rohkeasti käskeä Helinää eteenpäin ja kehua aina kun se ottaa askeleen lähemmmäs lätäkköä. Tempperamenttia siis löytyy, sen huomaa juuri näistä vesilätäköistä ja monesta muustakin asiasta. Tamma on hyvin eteenpäinpyrkivä, ei todellakaan laiska, mutta se ei ole silti mikään kovin suuri ongelma. Käynti on ehkä hieman kiireinen, mutta kun saat Helinän rentoutumaan, se kulkee rauhassa ja hyvin askelin. Ravi on hyvin tahdikas ja irtonainen, jota on mukava katsella. Laukka rullaa hyvin ja ottaa takajalat hyvin alleen. Kaikissa näissä askellajeissa on todella mukava istua.
Esteitä hypätessä kuumenee ja vauhtia löytyy, joten siitä ei ainaakaan ole minkäänlaista huolta. Ennen varsinkin jouduit sitten pidättelemään aika lailla. Helinällä on vähän "kaaharin" ongelmaa, kaasua löytyy, mutta ei jarrua! Välillä Helinän kanssa onkin ongelmia esteillä, koska se kiihdyttää hyvin usein ja saattaa ratsastajan vastusteluista huolimatta kiihdyttää vielä pikkuisen ja se onkin sitten myös kisoissa suuri ongelma. Osaa tämä tyttö mennä kiltistikin (joskus), mutta kun niitä päiviä on liian vähän. Aloittelijoille tämä ei kyllä sovi, joten aloittelijat: Älkää eedes HARKITKO! Tämän tytön kanssa on melkein pakko käyttää turvaliiviä esteillä ja maastossa, koska sen selästä lentää milloin kukakin, myös kokeneemmat, tamma ei pysähdy, jos päättää niin. Vaikka tämä tyttö onkin diiva, se on silti "ratojen hirmu" esteillä. Helinän kanssa on valmentautunut esteillä paljon sen omistaja/hoitaja/kisaaja, Elina K, ja sen takia Helinä on oppinut jo vähän rauhallisemman meiningin - eikä nykyään ole enää niin mahdoton. Sen saa jopa hallittua ja vauhtiakin pystyy säätelemään hurjan paljon enemmän kuin ennen. Eli nykyään olemme paljon rauhallisempia jo.
Kisoihin menossa? Oletko aivan varma? No ei ny vais. Kyllä tämä neiti menee hienosti etenkin koulukisoissa, mutta esteet onkin sitten jo toinen juttu. Menee hyvinä päivinä kopppiin/autoon ilman pienintäkään ongelmaa, mutta taas huonoina päivinä saat tapella ja kauan! Joten kannattaa tosissaan varata kisapäivinä aikaa, koska sitä ei tiedä koska Helinällä on huono päivä, tyttö saattaa vaikka päättää kopin nähdessään: "Nytpäs mulla onkin huono päivä!" Sitä ei siis tiedä. Kouluradalla on oikea esittäjä. Tamma näyttää kaikki vahvimmat puolensa ja siksi tuomarit ovat usein hyvinkin vakuuttuneita. Ruusukkeen saadessaan Helinä tanssahtelee ja laukkaa kunniakierroksen ylväänä peräänannossa oikein esittäen. Esteillä on samaa vikaa kuin kotonakin. Yksinkertaisesti ei tule mitään. Siksi kotona varsinkin suhteutettujen välissä Helinä on pysäytetty ja aloitettu aivan alusta, siis jos se on oikea tykki, koska se auttaa, kun tekee tarpeeksi monta kertaa niin kyllä sitten pikkuhiljaa rupee sujumaan. Jos harjoittelet kotona tätä harjoitusta mahdollisimman paljon, niin kyllä kisatkin onnistuvat paremmin.
Helinän isän puolen suku on oikein hienoja otuksia täynnä.
Itse Helinän isä Heinämäen Rakettiryhmä on hieno ja uljaannäköinen ori jolta ei temperamenttia puutu. Ori on oikein jalostuskelpoinen ja sillä on jo tiedettävästi ainakin 2 varsaa. Orilla ei olla kisattu paljoakaan, mutta silti se on hyvin hieno persoona ja suositeltava hevonen.
Helinän isänisä Valon Vinsentti oli myöskin todella hieno suomenhevosori! Se oli kilpaillut sekä esteillä, että koulussa sen verran ja sillä oli näyttävä rakenne, niin se sai haalittua itselleen YLA 2 palkinnon. Ori oli myös jalostukseen todella suositeltava, jos sen hienoa rakennetta halutttin säilyttää sukupolvelta seuraavalle. Myös Helinälle on osa tästä rakenteesta periytynyt.
Helinän isänemä Ruiskukan Peikko-Puoli on muiden Helinän sukulaisten kanssa oikein hieno yksilö. Tamma on kisannut koulupuolella merkittävän paljon ja näinollen saanut itselleen KRJ 3 palkinnon. Väriltäänhän tamma on hieno hallakko, joka toivottavasti periytyy seuraaville sukupolville, koska se on hieno väri. Tamma on hyvin oma persoonansa, niinkuin ylensä hevoset ovat erilaisia.
Helinän emä Heinämäen Unihäriö on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja killti hevonen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, jos sellaisen näkisi. Tammalla on myös todella hieno rakenne ja se onkin itselleen KTK 3 arvonimen saanut. Sen on hyvä kantaa sitä ja siirtää sitä seuraaville sen varsoille ja edelleen niiden varsoille. Se on kilpaillut myös paljon vähän kaikkea ja on hyvin niissä pärjännyt.
Helinän emänisä Bellin Unettomalla ei tosin sitä hyvin hienoa rakennetta löydy, mutta luonteeltaan herra on oikein rauhallinen ja "selväpäinen" ratsu ja hevonen. Kilpailunäyttöäkän hevoselta ei paljoa löydy, mutta silti se on hevonen sinä missä muutkin, eikä sitä voi siitä moittia.
Helinän emänemä Pilviponin Aurinkolintu on ollut hyvin suosittu jalostukseen, jos sen jälkeläislistaa katsoo. Ja vaikkei silläkään mitään himopitkää kisakalenteria ole, niin on se silti kisannut ja pärjännyt tai ei, niin siitä pidetään hyvää huolta. Luonteeltaan tamma on rauhallinen, muttei sitten ratsastaessa mikään pikkulasten ratsu, vaan hieman enemmän kokemusta omaaville.
Heinämaan Helinä ottaa elämänsä aikana vastaan pitkäsukuisia, saman rotuisia ja tietenkin bodari-tyyppisiä oreja, eikä menestys ole koskaan huonojuttu. Varaukset hoituvat sähköpostin välityksellä. Kysy rohkeasti!
Helinällä ei ole vielä hoitajaa,
hoitokertomuksia ynnä muuta touhuilua Helinän kanssa voit lukea päiväkirjasta,
jätäthän sinäkin terveisesi!
Tarhaus & loimitus
Tarhataan Empun kanssa ei mielellään yksin. Jos pakkasta on yli -5˚C, Sininen paksu sadeloimi, jossa on vähän korotettu kaulaosa. Jos pakkasta on yli -10˚C Punainen toppaloimi, jossa on kunnon kaulakappale. Sateella ohuempi punainen sadeloimi, jotta tyttö ei kastuisi. Ratsastuksen jälkeen punainen fleece-loimi, jossa on korotettu kaulaosa, mutta jos Helinä on hionnut vain vähän, tavallinen fleece-loimi.
Ruokinta
tulossa
Ulkoasun suunnittelu aavistus., kuva: Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan