Hoidettaessa Meren Jalmari (potkuetäisyyden sisäpuolelle päässeille vain Jallu tai Jaska) on vähän rauhaton eikä sitten millään jaksaisi pysyä paikoillaan, ei edes sekuntia. Sen on välttämätöntä liikkua kokoajan, sillä eihän sitä voi tietää mistä astelee uusi söpö tamma jota täytyy heti alkaa valloittaa niin kuin Mount Everestiä. Tytöt tuntuvat välillä olevan aivan liikaa Jallun mielessä, ja silloin se pitäisi jollakin keinolla palauttaa pilvistä maantasalle, ettei se vahingossa putoa liian korkealta. Harjatessasi Jallua on se siis parempi pitää kiinni käytävällä. Harjaamisesta poika tykkää erityisen paljon ja se antaisi hoitajansa harjata itsensä vaikka puhki! Tai no, ei nyt sentään. Niin hieno ja komea ulkomuoto Jallulla on, ettei se sitä kovin helposti hävitä, ei ainakaan omasta tahdostaan! Kavioiden kanssa ei ole mitään kummempaa, aina on jokainen jalka noussut kunnolla. Sitä paitsi Jalluhan on herrasmies - ainakin yleensä - ja pitää jalkansa aivan itse ylhäällä eikä nojaudu hoitajaansa. Satulan laitossakaan ei ole mitään ongelmia ollut ikinä eikä toivottavasti tule olemaankaan. Ainoat huonot kokemukset ovat johtuneet epäsopivasta satulasta, ja sekin vaihdettiin miltei heti epäsopivuuden huomattuamme, nimittäin sen Jallu näytti oikein selvästi. Kun Jallu kuulee kuolainten kilinän, korvat käväisevät äkisti luimussa tai sitten se odottaa korvat hörössä työskentelyä asenteella "jeejee, haluun oppii lisää, mä oon superi!". Molempia tunteita se esittelee harva se päivä, ja onhan siihen se kultainen keskitiekin; ei mitään reaktiota = "evvk, ei oo mun päivä, älä valita, ei kukaan oo täydellinen". Näitä tylsiä päiviä harvemmin sattuu. Silloin jos tapahtuu tämä luimukorva -ilmiö, on parempi olla jo selkään noustessaan hieman varuillaan. Joskus Jallu on nimittäin vetänyt hieman rodeota muistuttavan shown, mutta ratsastajalle ei ole ikinä käynyt mitään pahempaa. Veden kanssa Jallu on vähän arka, mutta antaa silti hyvin pestä itsensä ja viilentää jalat ratsastuksen jälkeen jos on tarvetta. Uittamisestakaan Jallu ei oikeastaan tykkää, se pysyttelee mielummin kovalla maaperällä. Kun talutat Jallua tarhaan se saattaa kävellä ihan kiltisti, mutta myös saattaa olla ettei kävele. Silloin kannattaa varmuudeksi kiepauttaa ketju suuhun tai riimunnaru turvan ympäri. Tälläistä toimintaa ei aina tarvita, mutta pysyypähän poni paremmin käsissäsi ja ainakin huomattavasti helpommalla.
Kouluratsastuksessa Jallu hurmaa kaikki. Ensinnäkin sen ulkonäkö on jo niin jumalattoman komea, että moni kuvailee orin näkemisestä koituvaa tunnetta sulamiseksi, totaaliseksi sulamiseksi. Ratsastajakin pääsee, tai joidenkin kohdalla se on kai joutumista, transsiin Jallun mahdottomissa askeleissa. Sillä on suomenhevoseksi erittäin puoliverimaiset askellajit, eikä ne todellakaan ole häpeäksi tälle orille. Jallu kulkee oikein kevyesti, takaosan lihakset pullistelevat räjähtävää voimaa joka antaa liikkeeseen entistä enemmän potkua. Edestä tämä uljas suomenhevosorii on kuin mikäkin GP-ratsu, se kaartaa kaulaansa ja pingottaa lihakset äärimmilleen. Ratsastajan ei tarvitse liikuttaa kuin nimettömän sormen ensimmäistä niveltä niin tämä hevonen on valmiina laukkapysähdykseen. Vastaavasti jos ratsastaja ajatteleekaan eteenpäin, hevonen on jo hienosti pyörivässä kolmitahtisessa laukassa. Ehdottoman kuuliainen ja herkkä, täysin ratsastajan avuilla aina alusta loppuun saakka. Nuo eivät todellakaan kuvaa Jallun ns. normaalia toimintaa. Jallun selkään päästessäsi olet jo asekeleen edempänä muita. Sillä Jallu saattaa antaa harjata itseään kenen tahansa, mutta selkäänsä päästäessään on sillä jo oltava luottamusside ratsastajaansa. Noh. Nyt olet sitten syöttänyt hienon kilpaorimme herkuilla läskiksi pullaksi ja se päästää sinut selkäänsä (tätä kutsutaan muuten lahjonnaksi). Olet aivan ikionnellinen päästessäsi voimaa uhkuvan hevosen, vieläpä orin selkään. Tottahan toki se nyt sinua kuuntelee, muut sanoivat ettei se ole niin helppo kuin luulisi, mutta olethan sinä nyt parempi kuin ne ja eihän tälläinen ihana ori sinulle mitään tee. Väärin! Juuri tämä ihana ori voi tehdä sinulle mitä tahansa. Nopeastipa se unohtaa herkut ja melkeimpä yhtä nopeasti istut kentän ainoassa hevosen lantakasassa ja ympärilläsi näyttää olevan muutamia tähtiä ja kamala pölypilvi. Juu, tuttu tunne - olet tippunut Jallun selästä.
Kuitenkin oletetaan nyt, että olet suhteellisen varma taidoistasi ja ennestään tuttu Jallulle. Nyt se saattaa toimia allasi vähäsen paremmin kuin ensimmäisen esimerkin kohdalla. Tietenkin se taas riippuu millä päällä Jallu on, mutta mikäli sikäli puhutaan hyvästä päivästä, voi olla jopa ihanaa ratsastaa koulua. Jallu on eteenpäin pyrkivä ollut aina, eikä se siitä muutu. Se on myöskin herkkä suustaan ja muistuttaa kyllä ratsastajan kovasta kädestä heti. Tämä hevonen on oikeastaan hyvinkin mukava ratsastaa, sillä se ei viitsi ratsastajan virheitä korjata, tehköön ratsastaja sen itse. Tavallaan se siis opettaa meitä!
Esteitä menossa hyppäämään vai? Varmistathan ensin, että omistamasi kypärä on päässäsi? Hyvä, eikun menoks. Ai mitä? Hevonen meni jo!
Noista sanoista jokainen varmaan äkkäsi, että Jalluhan on tykki. Harva oikeasti tietää mitä se tarkoittaa, mutta ensimmäisellä estetunnilla Jallun kanssa se selviää hyvinkin nopeasti. Sen jälkeen voit kertoa vaikka kaksi tuntia siitä mikä on "tykki", ilman että kertaat jo sanomaasi. Jallu toimii aika hyvin istunnalla, ja sitä voi toki hyväksi käyttää esteiden välissä. Itse hypyssä ei Jallua saa häiritä mitenkään tai muuten Jallu ei hyppää enää ollenkaan. Tärkeintä on kuitenkin, että heti alusta alkaen pidät Jallun hallinnassasi täysin ja jos se tuntuu ennakoivan jokaisen laukannoston niin anna sen laukata kunnolla kenttää/maneesia ympäri. Silloin se saa päästeltyä ylimääräisiä höyryjä pois ja on huomattavasti mukavempi ratsastaa. Eihän siitä mihinkään pääse, onhan Jallulla vauhtia joka kaarteessa, toisaalta jos ajattelee, niin eikö olisi aika hirveää jos joutuisi jokaista estettä ennen ja jokaisen esteen jälkeen potkimaan hevosen hereille. Täytyyhän se myöntää, että hermothan siinä välillä meinaavat mennä kun toinen ei kuuntele yhtään - kuuntelisi nyt edes puolet antamistasi avuista niin kaikki olisi jees.
Jos saat Jallun rauhoittumaan, toisin sanoen teille syntyy yhteinen sävel, Jallua parempaa estehevosta saat tästä pitäjästä hakea ja kauempaakin. Se hyppää nätisti ja hienolla tekniikalla kunhan sitä ei vain häiritse. Sähläys on ainoa mikä hermostuttaa sekä hevosta että ratsastajaa, ja siitä tälläinen ratsastaja on päässyt eroon joka Jallun kanssa pärjää. Silloin tulee onnistumisia, ja voi harjoitella vaativampaa asiaa. Pidätteillä ja tiukalla (kuitenkin rennolla) ratsastuksella pääsee pitkälle. Vaikka Jallu osaa olla hankala joka tilanteessa, on se kuitenkin mahdottoman hieno ja hellyyttävä persoonana ja hevosena!
Kisoihin lähtiessä Jallu vaistoaa tunnelman ja alkaa vähän jännittää. Sen huomaa lisääntyneestä tanssahtelusta ja valppaudesta. Traileriin ja kuljetusautoonkin se nousee kuitenkin aina muitta mutkitta, viimeistään kauraämpärin saattelemana. Itse kuljetuksen aikana Jallu mutustelee kaikessa rauhassa heiniään. Pitemmillä matkoilla se protestoi heti jos heinät pääsevät loppumaan, tai jos se kokee joutuneensa olemaan liian kauan trailerissa seisomassa. Kisapaikalla on hyvä lähteä Jallun kanssa pienelle kävelylenkille, mikäli vain mahdollista, sillä se rentouttaa kun pääsee vähän kauemmaksi kisapaikan ainaisesta hälinästä. Tälläisen pienen "tuulettumis tauon" jälkeen Jallu on taas oma itsensä, tietenkin myös tammojen suhteen. Sillä on hyvä pukea heti kopissa suitset päähän ja koko kisojen ajan pitää ne päässä. Sillä tammojahan tunnetusti tämä miäs rakastaa ja yrittää aina iskeä (olisi hupaisaa nähdä Jallun haaremi, jos se saisi kaikki haluamansa leidit itselleen). Kilpailut onnistuvat vaihtelevalla menestyksellä, riippuen ihan lajista, säästä, paikasta ja tietenkin meidän pikku Jallusta.
Meren Jalmari ottaa elämänsä aikana vastaan pitkäsukuisia, saman rotuisia ja tietenkin mannekiini-tyyppisiä tammoja, eikä menestys ole koskaan huonojuttu. Varaukset hoituvat sähköpostin välityksellä. Kysy rohkeasti!
Tarhataan yksin pienempään kulmatarhaan. Jos pakkasta on yli -5˚C, vihreä sadeloimi jonka alle ruskearuudullinen villaloimi. Mikäli pakkanen nousee yli -10˚C ehdottomasti ruskea toppaloimi siihen kuuluvalla kaulakappaleella. Sadesäällä sadeloimi, koska muuten Jallu aristelee selkäänsä ratsastaessa, jos sen lihakset ovat joutuneet kestämään kylmän suihkun. Talvella ratsastuksen jälkeen oranssi talliloimi, yleensä karsinan edessä. Loimivyöt on aina tärkeää muistaa laittaa kunnolla kiinni, sillä Jallulla on tapana vähän riehua tarhassa jolloin loimikin on koetuksella.
Ruokinta
aamu
Ulkoasun suunnittelu aavistus., kuva: Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan