Hain harjakopan ja aloin harjaamaan oriita kumisualla. Nemo nosteli takasiaan hermostuneesti, jonka tähden yritin harjata sitä varovasti ja pehmeästi. Poikaa ei kuitenkaan näköjään kiinnostanut harjaaminen olleenkaan, sillä se aloitti sen ihanan ja tutun pyörimisensä, eikä meinannut pysyä ollenkaan paikalla. ”Hei! Etkö muista miten käyttäydytään, kun sinua harjataan? On tainnut säännöt unohtua loman jälkeen”, sanoin hepulle, otin harjakopasta sen riimun ja narun. ”Köytetäänpä sinut kiinni, niin loppuu tuo pelleily”, sanoin samalla, kun laitoin sille riimua. Orii peruutti hieman, kun toin riimua sitä kohti, mutta otin sen pään rauhallisin ja varmoin ottein syliini, jolloin sain laitettua riimun sille nätisti. Maiskautin hieman ja pyysin sitä astumaan eteenpäin, jotta sain sen sidottua kiinni karsinan etuseinään. ”Hyvä poika, hienosti”, sanoin sille ja rapsutin pikaisesti harjan tyvestä. Jatkoin kumisualla harjaamista ja rauhoittelin matalalla äänellä oriita, kun se alkoi taas tepastelemaan. En käyttänyt hirveästi aikaa kumisualla harjaamiseen, sillä halusin päästää oriin nopeasti pois piinasta. Otin siis pölyharjan ja pitkin vedoin harjasin sen kaulan, selän, lautaset, massun ja massun alusen. ”Hieno”, sanoin pojalle ja aloin putsaamaan sen kavioita. Harjasin sen jalat karkealla harjalla ja harjailin vielä rauhassa koko hepan pehmoisella harjalla.

Putsasin sitten harjat huolellisesti pölystä ja karvasta, jonka jälkeen hain satulahuoneesta suitset ja satulan. Varusteet olivat aika pölyiset, huomasi, että niitä ei ollut käytetty vähään aikaan. Päätin pyyhkiä ne kostealla sienellä ja jättää ne hetkeksi kuivumaan satulahuoneeseen. Nemo saisi olla hetken aikaa vielä rauhassa, ennen kuin menisimme hölkkäilemään pitkin kenttää. Tallin käytävä oli täynnä purua ja heinää, joten lakaisin sen ripeästi. Sillä aikaa suitset ja satula olivat kuivahtaneet tarpeeksi, joten suitsin ja satuloin hepsan. Nemo ei pannut yhtään vastaan suitsia tai satulaa ja se suorastaan lensi, kun talutin sitä kentälle. Sain sen hädin tuskin pysähtymään, kun aloin kiristämään satulavyötä ja säätämään jalustimia. ”Seisohan nyt”, sanoin kun ponnistin sen selkään. ”Hoo, rauhassa”, sanoin ja istuin satulaan tiiviisti ja pidätin hieman ohjista, ”ei mennä vielä, ihan kohta.” Säädin jalustimia parilla reiällä, kiristin vyötä (joka oli erittäin tuskaista, sillä Nemo meinasi lähtä käsistäni!) ja viimein annoin pohkeella merkin, että ”NYT mennään”. Nemoahan ei kahta kertaa tarvinnut käskeä, se ampaisi käyntiin, joka tuntui jo melkein ravilta. ”Huomaan kyllä, että olet energinen, mutta otetaan näin alkutuntiin ihan rauhallisesti”, rapsutin sitä pikaisesti, nojasin taaksepäin ja pidätin ohjista. ”Noin, hieno poju”, kiitin hevosta, kun se hiljensi vauhtiaan.

Kävelimme pitkän aikaa, monta kierrosta useasti suuntaa vaihdellen. Pidin sillä puolipitkää ohjaa, niin että se sai venyttää hieman kaulaansa, mutta jos se yritti kiihdyttää vauhtiaan liikaa, sain hyvin pidätettyä. Keräsin ohjia hieman enemmän ja aloimme työskennellä oriin kanssa volteilla. Huomasin, että saisin tehdä töitä sen kanssa todella kauan, ennen kuin se kulkisi suorassa ja taipuisi siihen suuntaan, mihin halusin. Nemo tuntui jokseenkin jäykältä, eikä se kulkenut tasapainossa vaan nojasi vahvasti sisäänpäin ja painoi kädelle. Jalat sillä kuitenkin toimi, se yritti kiirehtiä aivan turhaan, jonka takia jouduin tekemään vahvoja pidätteitä. ”Teemme käyntivoltteja, meillä ei ole mihinkään kiire”, sanoin oriille, joka ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän. Pidättelin sitä samalla, kun teimme voltteja. Asetin sisälle ja taivutin sisäpohkeella. Siirryimme pian ympyrälle ja kun viimein sain sen kulkemaan suht suoraan ja jotenkin taipumaan, teimme ympyräleikkaan ja taivuttelin sitä vielä oikealle. Aloimme tekemään sitten sulku- ja avotaivutusta. Oriilla oli ensiksi hakemista sen kanssa, mutta onnistuimme sitten ihmeen hyvin! Huomaamattani minun ei enää tarvinnut pidätellä poikaa jatkuvasti ja kädelle painaminenkin oli loppunut. Loistavaa! Orii myös taipui kivasti molemmille puolille. Kiitin sitä runsain taputuksin ja annoin pitkät ohjat.

Keräsin ohjat ja siirsin oriin raviin. Kevensin vilkkaasti, kun poika tikitti pienillä askelillaan eteenpäin. Pyysin sitä pohkeella pidentämään askeltaan. Annoin sille muutaman sentin pitempää ohjaakin, jotta se saisi paremmin jalkoja allensa. Pian meillä olikin hieno lisättyravi ja Nemo liikkui pitkillä askelilla. Hiljensin vauhtia hieman, mutta ylläpidin kuitenkin pitkää askelta. Kiitin heppaa hienosti tehdystä työstä. Ravasimme keskiympyrällä ja sain taivutettua sitä hyvin. Puolipidätteen kautta istuin alas harjoitusraviin, vaihdoimme suuntaa ja taivutin sitä nyt oikealle. Aloin taas keventämään ja lisäsin ravia ympyrällä. Hetken päästä otimme käyntiin ja annoin sille pidempää ohjaa. Annoin sen rentoutua taputusten kera.

Ravasimme hetken harjoitusravissa pääty-ympyrällä ja nostin vasemman laukan. Orii lähti vauhdilla laukkaan, karkasi ympyrältä ja laukkasi pitkin kenttää holtittomasti. ”Ptryy, rauhassa!” sanoin sille ja pidätin ohjista. Nemo ei kuitenkaan kuunnellut pidätyksiäni, joten kiskaisin ulko-ohjasta. Sain hepan hiljentämään vauhtiaan, jonka jälkeen ohjasin sen käynnissä takaisin ympyrälle ja kiristin ohjia entisestään. Nojasin taaksepäin, siirsin hieman oikeaa pohjettani taaks ja nostin varoen laukan. Nemo otti taas hirmuisen spurtin, mutta olin varautunut siihen ja sain sen pidettyä ympyrällä. Tein pitkiä pidätteitä ja siirsin sen taas käyntiin. Taputin sitä kaulalle, kun se käveli rauhassa. Vaihdoimme suuntaa ja nostin oikeanlaukan ympyrällä. Jouduin valitettavasti vähän sahaamaan, jotta sain oriin hiljentämään vauhtiaan. Kun taas kävelimme, annoin hiukan pidempää ohjaa ja taputin heppaa. Laukkaspurttejen jälkeen ravasimme hetken molempiin suuntiin, ja kun se kulki rauhassa, annoin sille pidempää ohjaa. Kävelimme ravien jälkeen vielä kymmenisen minuuttia.

Tallissa otin Nemolta kamat. Se oli hionnut pöhköillessään laukannostoissa, joten hain ämpärin, sienen ja vettä ja pesin hiet pois hyvin. Putsasin vielä kaviot, harjasin pölärillä ja taputin oria. Vein satulan paikoilleen ja jätin huovan kuivumaan. Pesin kuolaimet, pyyhin kostealla sienellä suitset läpi ja ristitin ne. Putsasin sitten Nemon karsinan kiireen vilkkaan, oriin seistessä karsinassaan. Pesin myös kupit ja juoma-automaatin. Kävin vielä kaapillani, ja muuten muistin tuoda Nemon verkkoloimen takaisin (jonka silloin joskus kesä-heinäkuussa vein kotiini pestäväksi ja korjattavaksi). Sanoin sitten heipat orille ja lähdin kohti kotia.

Viheltelin ja maiskuttelin, kun näin Nemon jo kaukaa, kun kävelin polkua pitkin kohti laitumen porttia. Nemo katseli minua korvat hörössä, mutta päätti sittenkin lähteä poispäin portilta. ”Nemo, väärä suunta! Tännepäin!” huudahdin oriille, joka jölkötteli minua karkuun. Sain sen otettua kiinni, jolloin talutin sen portille. Häädin muut hevoset portin ympäriltä, jonka jälkeen avasin sen ja talutin Nemon sieltä ulos. Orii kiskaisi heti narusta ja yritti päästä karkuun minulta. ”Stop, nyt kiltisti”, sanoin hepalle samalla kun yritin laittaa porttia kiinni. Nemo oli tänään kuitenkin energisellä tuulella, varmasti siksi, että sitä ei oltu vähään aikaan liikutettu. Se teutaroi aina vähän lisää, kun komensin sitä. En meinannut saada porttia kiinni, jolloin joku oreista tuli sitä kohti hyvin mietteliään näköisesti. ”Hus, hus, ette kyllä tule ulos sieltä!” sanoin hevosille, jotka olivat kävelleet jo aivan portin luo. Nykäisin riimunnarusta, jonka päässä Nemo riuhtoi, sen verran kovaa ja karjahdin sille ”EI!”, että orii tajusi lopettaa hetkeksi. Sain portin kiinni, ja huh, kukaan hevosista ei karannut.

”Nyt mennään nätisti talliin – au, älä tallo varpaitani! – ja saat luvan käyttäytyä hienosti”, sanoin orille, joka ei meinannut pysyä nahoissaan. Se hyppi ja loikki, nyki narusta, eikä olisi meinannut millään haluta kävellä rauhallisesti. Sillä oli kova kiire kohti tallia ja minulla oli kova työ saada se kuuntelemaan minua. Vihdoin pääsimme tallin pihaan, mutta tuntui, kuin maa olisi sortunut jalkojeni alla, kun huomasin, että tallista asteli pihalle juuri tamma. Ei, maa sortuikin vasta nyt, sillä juuri sillä hetkellä Nemokin näki tamman – minun huonoksi onnekseni. Kovien hirnumisten kera Nemo lähti kävelemään, melkein ravaamaan kohti tammaa. ”Pyyr, hoo, seis, nyt ei mennä sinne. Nemo! SEIS!” karjaisin oriille ja kiskoin sitä narusta. Tammaa taluttava nainen älysi viedä hevosen nopeasti pois, jolloin sain oriinkin rauhoittumaan. ”Hyvä poika, nyt suunta on kohti tallia!”

Viimein astelimme tallien ovista sisälle ja vein höpsön hepan karsinaansa. Silitin sitä kaulalle samalla kun otin siltä riimun pois. Aloin sitten ottamaan siltä verkkoloimea, jolloin huomasin, että sen yksi soljista oli hajoamispisteessä. Oikeastaan se oli irtoamassa loimesta, itse solki ei siis ollut rikki. Nemo oli jotenkin saanut loimeensa pari reikää, sekä loimi oli aivan likainen. ”Hieno poika, minä ostan sinulle hienon loimen, jonka menet tuhoamaan”, mumisin hieman nyreänä, kun avasin solkia ja otin loimen hevosen päältä pois. Jätin oriin hetkeksi karsinaansa ja lähdin hakemaan kaapistani harjapakkia. Olin vienyt myös reppuni kaappiin, joten join juomapullosta vettä nopeasti ja tungin loimen reppuuni. Saisin korjata sitä tänä iltana urakalla…

Otin siis harjapakin ja kiiruhdin Nemon luo. Aloitin harjaamisen jälleen kumisualla. Polle ei ollut selästään kovin likainen, mutta sen jalat olivat aivan mutaiset. Harjasin huolella pojan kumisualla molemmin puolin, jonka jälkeen otin karkean harjan, jolla harjasin sen kauttaaltaan hyvin, myös jalat, mutta en tietenkään päätä. Muta ja pöly olivat aika hyvin lähteneet. Harjasin Nemon vielä hyvin pölyharjalla, pitkin ja vahvoin vedoin molemmin puolin parikin kertaa. Putsasin kaviot, harjasin pään pehmeällä harjalla, sekä koko hevosen. Harjailin vielä jalkoja pehmoisella harjalla, setvin harjaa ja häntää. Taputin sitten Nemoa ja puhuin sille. ”Hieno heppa, hyvä! Noin sitä pitää, kiltisti”, sanoin samalla kun silittelin sitä. Nemo oli ollut laitsalta taluttaessa niin energinen, etten edes uskaltanut lähteä sen kanssa ratsastamaan. Ties vaikka se lähtisi viemään minua pitkin kenttää ja tulisin vielä ala sen selästä. Heppaa kuitenkin olisi hyvä nyt liikuttaa, kun viimeksikin vain taluttelin sitä. ”Tehdäänpä näin”, sanoin mietteissäni, kun hain juoksutusliinan, -raipan ja Nemon suitset. Suitsin oriin, kiinnitin liinan ja lähdin taluttamaan kentälle. Laitoin vielä hanskat käteen ja kypärän päähän.

”Soo ja pyyr”, sanoin oriille, kun se ravasi holtittomasti raviympyrällä liinan toisessa päässä. Ennen ravia olimme tietenkin kävelleet kentällä muutaman kierroksen, jonka jälkeen olin ohjannut sen ympyrälle ja kävelyttänyt sitä molempiin suuntiin. Ravautin sitä hetken aikaa, jotta se rauhoittuisi ja saisi purkaa ylimääräisiä energioitaan. Pyysin sen käyntiin, jonka jälkeen käskin sen pysähtyä, vaihdoin liinan puolta ja taputin sitä kaulalle. Ohjasin sen uudelle ympyrälle, nyt toiseen suuntaan. Annoin sen kävellä taas hetken, jonka jälkeen sanoin: ”Ravi!” Orii nyki liinasta ja ravasi hirmuista vauhtia eteenpäin. Pitelin liinasta tiukasti kiinni ja pyysin sitä äänellä silloin tällöin hidastamaan.

Ravien jälkeen pyysin sitä laukkaan. Ori pinkaisi kiirein askelin ravin ja laukan sekamelskaan, jolloin maiskautin ja komensin uudestaan: ”Laukka!” Silloin Nemo lähti laukkaan, heittäen parit pukit. ”Pyyr, rauhallisesti!”, sanoin sille. Pyysin oriita laukkaamaan muutaman kierroksen, jonka jälkeen sanoin ”ravi” ja ”käynti”. Annoin sen kävellä kierroksen, jonka jälkeen sanoin taas ”laukka!”. Huitaisin hieman raipalla ilmaan ja sanoin samaan aikaan uudestaan ”laukka”. Nyt ori siirtyi nätisti laukkaan. Laukkuutin sitä vielä hetken, jonka jälkeen pyysin taas ravin kautta käyntiin. Vaihdoin liinan puolta, annoin oriin kävellä hetken, jonka jälkeen pyysin sen raviin. Nemo ravasi hetken aikaa, jonka jälkeen komensin sen laukkaan. Nyt ori otti jo mukavan rauhallisesti, joten annoin sen ravata hetken, jonka jälkeen pyysin käyntiin.

Talutin pojan kentän aitojen luo, heitin raipan sivuun ja irrotin liinan. Jätin liinan raipan viereen. Ohjat olin kieputtanut niin, että ne eivät roikkuneet Nemon jaloissa, kun juoksutin sitä. Avasin siis kieputukseni, laitoin ohjat kaulalle ja ohjasin orin aivan aidan viereen. Ponnistin siitä hepan selkään. Nemo lähti jo kävelemään, kun vielä roikun sen selässä, enkä ollut saanut toista jalkaani sen selän yli. ”Pyyr, seisoppas nyt”, sanoin sille ja pääsin istumaan selkään hyvin. Taputin heppaa, kun sain sen pysähtymään ja pyysin sitä pohkeella liikkeelle. Annoin sille pidempää ohjaa, jotta se sai kävellä ja hieman rauhoittua. Vaihdoimme parin kierroksen jälkeen suuntaa ja annoin sen vielä kävellä pitkin ohjin. Keräsin sitten pikkuhiljaa ohjat ja aloin tehdä pysähdyksiä, voltteja ja ympyröitä. Ympyröillä aloin asettamaan hyvin ja taivuttelemaan oria, samaten volteilla. Vaihdoimme suuntaa ja asetin, sekä taivuttelin oriita myös tähän suuntaa. Hetken päästä otimme ravipätkiä. Nemo oli onneksi rauhoittunut ja sen selässä oli mukava istua. Taputtelin sitä aina silloin tällöin. Ravissa teimme ympyröitä, käyntiin siirtymisiä ja ravista suoraan pysähdyksiä, sekä pysähdyksestä suoraan raviin harjoituksia.

Ravien jälkeen annoin sen hetken kävellä pitkin ohjin, jonka jälkeen nostimme pari kertaa laukat molempiin suuntiin. Laukkojen jälkeen ravasimme hetken, sitten siirsin oriin käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Taputtelin sitä molemmin käsin kaulalle ja kiittelin paljon. Kävelimme muutaman kierroksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen ohjasin oriin kaartoon ja tulin alas selästä. Talutin Nemon aidan viereen, johon olin jättänyt liinan ja raipan. Kun nostin juoksutusraipan maasta, orii hieman säikähti sitä, mutta rauhoittelin sitä, jolloin se tajusi, ettei ollut hätää. Silitin sitä kaulalle ja talutin hevosen talliin.

Vein Nemon karsinaansa, otin suitset siltä, pesin kuolaimet ja ristitin suitset. Laitoin ne omalle paikalleen, sekä vein juoksutusliinan ja –raipan. Hain oriin harjat, puolillaan vettä olevan ämpärin ja sienen. Poika oli hionnut hieman suitsien kohdista, joten pesin hiet vedellä ja sienellä. Putsasin kaviot hyvin, harjasin oriin kumisualla ja pölyharjalla, sekä sukailin vielä päätä pehmeällä harjalla. Siistin häntää ja harjaa nopsasti. Hetken rapsuttelin ja taputtelin oriita, joka hamuili vaatteitani. ”Lähdetäänkö nyt laitumelle?” kysyin siltä, laitoin sille riimun ja kiinnitin narun. Lähdin taluttamaan sitä kohti laitumia.

”Heippa poika, nähdään pian”, sanoin oriille ja taputin sitä vielä kerran kaulalle, ennen kuin avasin portin ja otin siltä riimun pois. Suljin portin oriin juostessa villisti poispäin. Lähdin takaisin tallille. Hain omat harjani, joita putsasin tallin pihalla, sekä Nemon yleiset harjat (tallin harjat). Otin ämpärin täyteen vettä, johon laitoin mäntysuopaa. Pesin kaikki harjat hyvin, jonka jälkeen menin huuhtelemaan ne vesariin. Laitoin harjat kuivumaan tallin pihalle pyyhkeen päälle. Aurinko varmasti kuivattaisi ne nopeasti. Menin takaisin talliin, otin Nemon suitset ja avasin ristityksistä. Purin ne osiin ja muistin vielä katsoa, missä rei’issä poski- ja turpahihna olivat. Pyyhin ensiksi kaikki osat hyvin kostealla sienellä, jonka jälkeen pesin ne saippualla. Annoin saippuan vaikuttaa hetken, jonka jälkeen otin puhdasta vettä ja kostealla sienellä pyyhin saippuat niistä. Lopuksi annoin niiden vielä kuivahtaa ja rasvasin ne. Annoin rasvan vaikuttaa sillä aikaa, kun pyyhin satulaa ja pesin sen saippualla. Pyyhin siitäkin vielä saippuan pois ja rasvasin sitä hiukan. Kokosin suitset ja laitoin omille paikoilleen. Nemon satulahuovan ja vyön menin vielä harjaamaa ulos puhtaiksi, jonka jälkeen kiinnitin ne satulaan. Harjat olivat kuivuneet yllättävän nopeasti, joten laitoin ne omiin harjakoppiinsa ja vein paikoilleen. Hain oman reppuni kaapistani ja lähdin polkemaan pyörällä kohti kotia. Ensikerraksi, kun tulen tallille, minun pitäisi ehtiä pesemään oriin verkkoloimi ja myös hieman korjailla sitä.

Rapsuttelin ja höpisin hepalle samalla, kun harjasin sitä kumisualla. Nemo yritti hieman kiemurrella, kun harjasin sitä vatsan alta mahan seudulta. ”Seiso paikoillasi, niin tämä homma käy helpommin”, sanoin oriille, kun se otti sivuaskelia ja yritti karata. Pian olin kumisualla harjannut koko hepan, joten otin pölyharjan, jolla harjasin pitkin ja vahvoin vedoin, huolella koko hevosen. ”Hyvä polle”, sanoin, kun orii rauhoittui hetkeksi seisomaan paikoilleen. Putsasin sitten kaviot ja harjasin jalat karkealla harjalla. Setvin harjaa pehmeän harjan avulla, samaten hännän. Harjailin vielä pehmeällä harjalla koko hevosen, jotta saisin kiiltävän lopputuloksen. En viitsinyt tässä ulkona harjata päätä, sillä jos olisin ottanut riimun kaulalle, olisi Nemo meinannut yrittää livistää karkuun, joten vein hepan karsinaansa, jossa harjasin sen pään vielä huolella.

Laitoin oriille riimun ja talutin sen ulos tallista. Tänään hepo saisi vain pientä ja hyvin kevyttä liikutusta, sillä ajattelin talutella sitä kentällä ja mahdollisesti hetken maastossa. Kaipasimmekin jälleen pientä harjoitusta taluttamiseen, siis varsinkin Nemo, sillä se kiirehti koko ajan edelleni. Sillä menikin hetki tajuta, että minä määrään vauhdin. Kävelytin oriita kentällä jonkin aikaa. Hetken päästä sain antaa sille pitempää narua, kun se rauhoittui kävelemään nätisti. Kävelimme molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Kun Nemo tuntui olevan rauhallinen ja rento, aloitin pienen harjoituksen sen kanssa. Halusin, että heppa keskittyisi minuun, kuuntelisi minua ja tarkkailisi, mitä minä tekisin. Kun pysähdyin, pyrin siihen, että Nemokin pysähtyisi ilman sen kummempia komentamisia. Harjoittelimme niin, että minä pysähdyin ensiksi, jolloin samaan aikaan sanoin hepalle ”seis” ja kiristin riimunnarua. Orii otti pari askelta, mutta tajusi pysähtyä. Taputin sitä kaulalle ja sanoin ”käynti” samalla, kun lähdin itse liikkeelle. Hoputin Nemoa kävelemään reippaasti, jonka jälkeen rauhoitin käynnin hitaaksi, pysähdyin jälleen itse ja sanoin ”seis”. Toistelimme tätä jonkin aikaa, vaihdoimme välissä suuntaa ja jatkoimme. Nemo ei onneksi osoittanut minkään näköisiä kyllästymisen merkkejä, joten pystyimme ihan hyvin jatkamaan harjoitusta. Pian pääsimme siihen vaiheeseen, että minun piti vain pysähtyä, kun heppa jo seisahtui vierelleni. Kiitin sitä aina runsaasti rapsuttamalla ja taputtamalla.

Pyysin oria raviin sanomalla napakasti ”ravi!” Samaan aikaan lähdin itsekin hitaaseen hölkkään. Pidin orin ravin hitaana, jotta se ei yrittäisi rynniä ylitseni tai lähteä käsistä. Teimme lyhyitä ravipätkiä, pyysin hevosta käyntiin sanomalla ”käyntiin”, hidastamalla itse vauhtiani kävelemiseksi ja taas kiristäen riimunnarua. Teimme tällaista raviharjoitusta hetken, jolloin orii ymmärsi tarkoituksen ja siirtyi itse heti ravista käyntiin, kun minä vain hidastin omaa vauhtiani. ”Hieno poika!” sanoin sille ja taputin. Pidin heppaa aivan pitkällä narulla ja jatkoin harjoitusta käynnissä. Nemo pysähtyi hienosti heti, kun minäkin pysähdyin. Raviin se siirtyi, kun lähdin itse hölkkään. Kävelytin oriita hetken aikaa, vaihdoimme suuntaa ja annoin sen taas kävellä. Pysähdyin sitten, jolloin orikin pysähtyi, irrotin riimunnarun riimusta ja kävelin pari metriä oriin sivulle. Nemo tarkkaili minua kiinnostuneesti, mutta tajuttuaan, että on irti narusta, lähti se kävelemään. ”Seis”, sanoin napakasti, jolloin orii seisahtui. Kävelin sen vierelle ja jatkoin matkaa. Maiskautin hepalle hieman, jolloin se tajusi myös lähteä taas liikkeelle. Pian homma hoitui ilman naruakin hienosti, Nemo teki niin kuin halusin, pysähtyi kun minäkin pysähdyin ja lähti liikkeelle, kun minäkin lähdin. Se ei lähtenyt käppäilemään pitkin kenttää, vaan meni uraa pitkin vierelläni parin metrin päässä. Päätin hetken päästä lopettaa harjoituksen siihen, kun kaikki oli mennyt hyvin. En halunnut väsyttää tai pitkästyttää oria. Taputin sitä ja laitoin riimunnarun kiinni. Talutin sen talliin, eikä orii yhtään yrittänyt kiihdyttää vauhtiaan, vaan käveli nätisti vierelläni.

Otin tallissa riimun pois hepalta ja hain harjapakkini. Harjasin oriin hyvin kumisualla molemmin puolin, jonka jälkeen pöläröin huolella. Otin kaviot, harjasin pään pehmeällä harjalla. Samalla harjalla vielä harjasin hevosen hyvin molemmilta puolilta. Sukailin hieman häntää ja harjaa, sekä viimeistelin harjauksen harjaamalla sen jalat karkealla harjalla. Silittelin hevosta vielä hetken, rapsuttelin ja juttelin sille. Orii tykkäsi, kun rapsutin sitä kaulasta, se venytti kaulaansa ja hamuili huulillaan. ”Oletko sinä ihan hassu polle?” kysyin siltä ja naureskelin. Vein sitten harjalaatikkoni paikoilleen ja hain Nemon verkkoloimen. Laitoin oriille riimun, verkkoloimen ja riimunnarun riimun. Lähdin taluttelemaan otusta laitumille. Matkan varrella heppa yritti haukata ruohoa, eikä yritys jäänytkään yritykseksi, sillä annoin sille narua, jotta se sai hetken rauhassa syödä pitkää, herkullisen vihreää ruohoa. Jatkoimme sitten matkaa laitumelle ja kun olimme perillä, otin siltä riimun ja narun pois. Orii ravasi innoissaan pois porteilta, jolloin jäin hetkeksi katsomaan sen menoa. Pari muuta hevosta tulivat luokseni herkkujen toivossa, mutta sanoin: ”Ei minulla ole teille nyt mitään”. Lähdin takaisin tallille päin.

Avasin tallin ovet ja annoin kuuman ilman virrata pitkin tallin käytäviä. Tallissa oli hyvin tunkkaista, joten raitis ilma oli virkistävää. Hain luudan, jolla lakaisin käytävät huolella. Muutamia heinänkorsia oli siellä täällä, joten lakaisin ne hevosten karsinoihin. Pian talli alkoi näyttää siistiltä, joten vein luudan omalle paikalleen ja kävelin satulahuoneeseen. Nemon varusteet olivat suht puhtaat, satula varsinkin. Suitsia päätin pyyhkäistä, sillä kun niitä taas käytettäisiin, ne olisivat puhtaina. Hain ämpärin ja sienen, menin satulahuoneeseen ja avasin suitset ristityksestä. Pyyhkäisin suitset kostealla sienellä, en avannut solkia tällä kertaa. Ristitin suitset sitten uudelleen ja laitoin paikalleen. Satulahuopa ja satulavyö olivat hieman karvassa, joten otin ne mukaani, nappasin vielä pykälääni kovan harjan ja menin tallin pihalle. Harjasin huovan ja vyön nopeasti, mutta hyvin. Vein ne paikoilleen ja kiinnitin satulaan. Hain vielä Nemon yleiset harjat, sekä omani. Pesin kaikki harjat mäntysuovalla ja vedellä. Nemo olikin ollut pölyinen, sillä likaa harjoista lähti kiitettävän paljon! Kun vihdoin harjoista lähti puhdas mäntysuovan vaahto, päätin huuhdella ne. Huuhtelin ne vesarissa letkulla, runsaalla vedellä. Vein ne ulos kuivumaan.

Kävin orilaitumilla vielä katsomassa heppoja. Siinä vierähtikin jonkin aikaa, kun katsoin niiden menoa. Jotkin hepoista vain loikoilivat lämpimässä kesäillassa, esimerkiksi Nemo, mutta osalla hevosista oli meno päällä. Ne laukkasivat pikkupätkiä pukkilaukkaa, jonka jälkeen asettautuivat nekin aloilleen. Kävin kurkkaamassa myös tammoja, sekä pikkuoreja, jonka jälkeen lähdin tallille. Harjat olivat kuivuneet yllättävän nopeasti ilta-auringossa. Laitoin harjat omiin koreihinsa, osaan niistä kirjoitin mustalla paksulla tussilla ”Nemo”, sillä osasta niistä oriin nimi oli kulunut pois. Kun olin valmis, vein korit omille paikoilleen. Kello oli jo yli yhdeksän, kun lähdin kotiin pyöräillen.

”Nemoo! Tuleppas tänne nyt, senkin veijari”, sanoin oriille, kun vihdoin pääsin laitumille. Heppa lähti karkuun, kun se huomasi, että tulin hakemaan sitä. Pienen jaakauksen jälkeen olin saanut orille riimun ja narun siihen kiinni. Annoin sen kulkea pitkällä narulla vierelläni. Kun avasin portin, kenelläkään hevosista ei ollut mitään mielenkiintoa rynniä ulos. No, se olikin minun onneni, sillä sain Nemon helposti ulos laitumilta ja portin suljettua kiinni. Orii käveli laiskasti, kun talutin sitä kohti talleja. Matkalla annoin Nemon syödä polun varrelta ruohoa ja heinää. ”Voi sinua, oletpa nälkäinen”, naureskelin Nemolle, samalla kun rapsutin sitä. Viimein, kun pääsimme talliin, vein sen karsinaansa. Hain harjat, mutta ennen kuin aloitin harjaamisen, tarkistin hyvin Nemon kauttaaltaan. Joitakin paarmojen puremia hevoseen oli ilmaantunut, mutta ei sen pahempaa. Harjasin sitten oriin hyvin, sukailin ja pöläröin, harjasin jalat ja putsasin kaviot. Setvin hännän ja harjan hyvin, sillä Nemo oli saanut ne hyvin lahjakkaasti jo takkuun olleessaan laitumella. Kun olin valmis, harjasin hepan vielä pehmeällä harjalla.

Olin päättänyt, että näin Nemon kesäloman alkuun voisin irtohypyttää sitä, ennen kuin se pääsisi ihan kunnolla laiskottelemaan. Minulla tosin ei ollut kovinkaan paljon kokemusta irtohypyttämisestä, varsinkaan yksin, joten kysyin, haluaisiko eräs hoitaja auttaa minua. ”Kyllähän se minulle käy, lähdetään vain rakentamaan estekuja kentälle”, tyttö oli sanonut minulle. Menimme kentälle, johon rakensimme estekujan. Emme tosin laittaneet kuin pari pientä estettä.

Tallissa laitoin Nemolle suitset ja otin liinan, sekä juoksutusraipan mukaan. Talutin Nemon kentälle, jossa kävelytin sitä muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Otin hepan sitten ympyrälle, jossa annoin sen vielä kävellä. Otin pian sen raviin. Pyysin sitä heti ravaamaan reippaasti. Nemo kuunteli maiskutuksia ensiksi laiskasti, eikä olisi tahtonut ravata. Heilautin raippaa pari kertaa ja maiskautin kuuluvasti, jolloin se lisäsi vauhtiaan. ”Juoksuta sitä ihan rauhassa, anna sen ravata molempiin suuntiin jonkin aikaa, jonka jälkeen voi vielä kävelyttää ja ottaa laukat sillä. Sen jälkeen voimme siirtyä hyppäämiseen, kun olet lemmitellyt sen kunnolla”, tyttö sanoi minulle. Tein työtä käskettyä, ravautin Nemoa jonkin aikaa, ja pian orikin alkoi tekemään töitä. Pysäytin Nemon ja vaihdoin liinan puolta, käskin orin ravaamaan siihen suuntaan, jonka jälkeen annoin sen kävellä. Käyntien ja ravien jälkeen laukkuutin sitä molempiin suuntiin muutaman kierroksen. Nemo alkoi selvästi kuumenemaan, eikä kuunnellut minua yhtä hyvin, kuin hetki sitten. ”Pruu, hoo! Raviin…” sanoin oriille, kun se laukkasi holtittomasti. Sain sen siirrettyä raviin ja ravista käyntiin. Kävelytin heppaa hetken, jonka jälkeen tyttö sanoi, että voisimme alkaa hypyttämään sitä. Pitkälle sivulle olimme laittaneet kaksi estettä kolmen laukka-askeleen päästä toisistaan. Ensiksi laitoimme esteet hyvin pieniksi, vain vähän maasta irti, noin 20 senttisiksi. Halusin nyt ensiksi katsoa, saisinko oriin menemään edes esteiden yli, ennen kuin niitä voisi korottaa.

”Hyvä, hienosti!” tyttö huudahti, kun juoksin Nemon vierellä pitkälle sivulle, pitäen sitä suitsista kiinni. Hyppäsin sitten itse orin sivuun, kun hätyytin sen esteille. ”Sehän meni hyvin”, tyttö sanoi, kun Nemo oli juuri hyppäämässä esteitä. Orii tuli esteiltä villisti pukitellen laukassa. ”Pruu”, sanoin samalla, kun kävelin sen luokse, oriin laukatessa kentän toisella pitkällä sivulla. Tyttö oli mennyt korottamaan esteet 30 ja 40 cm korkuisiksi. Sain Nemon uudelleen ohjattua esteille. Orii hyppäsi hienosti! Sain hepan hidastamaan esteiden jälkeen vauhtiaan, niin että sain sen suitsista kiinni. Ohjasin hevosen kääntymään toiseen suuntaan ja hypyytin pari kertaa tähän suuntaan. Viimeiseksi nostin esteet vielä 50 cm korkuisiksi. En viitsinyt sen isompia sille laittaa, vaikka tiesinhän, että nuo olivat Nemolle naurettavan pieniä, mutta en halunnut rääkätä Nemoa ihan puhki. Lopuksi vielä kävelytin heppaa kymmenisen minuuttia.

Vein oriin talliin, jossa talutin sen vesariin. Annoin viileän veden valua pitkin Nemon karvaa, huuhtelin pään ja selän, sekä kylmäsin jalkoja. Kuivasin jalat huolellisesti, varsinkin vuohiskuopat. Putsasin vielä kaviot ja pöläröin hepan, laitoin sille verkkoloimen ja vein laitumille. Matkalla laitsalle taputtelin oriita ja revin ruohoa maasta, jota syötin sille. Sain orin turvallisesti laitumelle, jossa otin siltä riimun pois. Jäin aitauksen ulkopuolelle katsomaan, kuinka Nemo ravasi portin lähettyviltä kauemmas. Lähdin sitten kohti tallia, jossa laitoin riimun ja narun kaappiini. Otin reppuni ja lähdin kotiin.

Olin tallilla jo niin aikaisin, että heppoja ei ollut haettu vielä sisälle. Päätin, että voisin putsata Nemon karsinan, ennen kuin oriit haettaisiin talliin. Hain siis kottikärryt ja talikon ja ryhdyin hommiin. Likaista purua ja lantaa karsinasta lappasin parikin kärryllistä. Vein karsinaan puhdasta purua kolme kottarillista, sillä minusta tuntui, että siellä oli alunperinkin aika vähän purua. Tasoittelin purun karsinaan ja vein sitten talikon ja kottikärryt paikoilleen. Katsahdin kelloa ja mietiskelin, että nyt olisi se aika, kun hepat pitäisi hakea tarhoista. En vain tiennyt, missä se eräs tallityöntekijä oli, joka yleensä ruokki ja haki pollet talliin. ”Pahuksen pahus”, ajattelin, kun etsin häntä tallista. Kävin kurkkaamassa myös tammatallista, mutta ei hän sielläkään ollut. Onnekseni näin muutaman hoitajan, joilta kävin kysymässä, että pitäisikö hepat hakea talliin. ”Me voimme varmasti käydä yhdessä hakemassa ne sisälle”, yksi tytöistä sanoi, kun kerroin, että en löytänyt tallityöntekijää mistään. Päädyimme siihen ratkaisuun, että minä ja eräs toinen hoitaja hakisimme oriit ja kaksi muuta niistä hoitajista hakisi tammat. ”Yleensä niille on laitettu kaurat ja heinät valmiiksi karsinoihin, ennen kuin hepat on otettu sisälle”, yksi hoitajista sanoi.

Kun olimme saaneet oreille heinät ja kaurat karsinoihin, lähdimme hakemaan niitä yksitellen. Pian kaikki hepat oli karsinoissaan syömässä tyytyväisesti heiniään ja kaurojaan. ”Huh, huh. Saimmehan me homman tehtyä”, hoitaja sanoi minulle. Nyökyttelin päätäni ja sanoin: ”Missäköhän se tallityöntekijä on?”. ”Ei mitään tietoa”, tyttö sanoi minulle. Juttelimme vielä hetken, kunnes hän meni tekemään hommiaan ja minä menin Nemon luokse. ”No hei, pullaseni!” sanoin sille ja rapsuttelin sitä. Ori söi vielä heiniään, kun hain harjapakkini, jossa oli upouudet ja puhtaat harjani. ”Katsos, mitä ostin sinulle”, sanoin tohkeissani, kun kaivelin harjat esiin harjapakista ja tutkin niitä. Nemo tuli heti katsomaan niitä innoissaan. ”Voi sinua, taisit luulla, että täällä olisi jotain syötävää”, sanoin sille nauraen. Taputin heppaa kaulalle ja aloitin harjauksen kumisualla. Harjasin sen rauhallisesti ja huolellisesti, pyörivin liikkein molemmin puolin. Harjasin oriin sitten hieman karkeammalla harjalla, jotta sain kumisuan irrottaman möhnän hyvin pois. Pöläröin hevosen hyvin, jonka jälkeen karkealla harjalla harjasin jalat ja otin kaviot. Setvin häntää ja harjaa, jotka olin kisapäivänä siistinyt ja ohentanut. Harjasin oriin pehmeällä harjalla, myös sen pään. ”Hieno poika! Näin sitä pitää olla”, sanoin orille, kun se antoi minun harjata sen nätisti. Annoin sille palan porkkanaa kiitokseksi. Vein harjakoppani kaappiini ja hain Nemon suitset. ”No niin poika, tänään mennään sitten kevyesti ilman satulaa, kun ollaan nyt hypätty niin paljon. Tänään saat huilia”, sanoin orille ja suitsin sen.

Pääsin orin selkään vaivalloisesti, kun kipusin selkään tallin pihalla jonkin ämpärin päältä. Ratsastin oriin kentälle ja sain portin suljettua jotenkuten, kun tönäisin sitä jalallani. Annoin Nemon kävellä pitkin ohjin. Istuin rentona sen selässä, välillä rapsuttelin sitä. Vaihdoimme suuntaa ja annoin sen kävellä vielä hetken, jonka jälkeen keräsin ohjat. Teimme pari pysähdystä heti perään ja niiden jälkeen voltteja. Nemo tuntui rennolta ja rauhalliselta, se ei kaahottanut yhtään. Taputtelin sitä jälleen ja höpisin sille tähän tyyliin: ”Hienosti, voi miten nätti poika meillä on!” Vaihdoimme suuntaa täyskaarrolla ja teimme vielä vasempaan kierrokseen voltteja ja pysähdyksiä. Siirsin oriin sitten pienellä pohkeella ja maiskautuksella raviin. Ravasimme uraa pitkin ja pienillä pidätteillä sain ravin semmoiseksi, kuin itse halusin. Orii ravasi rentona, hyvää vauhtia pohkeen edellä, ei painanut kädelle tai mitään muutakaan sellaista. Rapsuttelin Nemoa samalla, kun annoin sen ravata eteenpäin. Tein ympyröitä sen kanssa, lisäsin tempoa ja taas hidastin. Heppa kuunteli pohjetta, kuin ohjiakin hyvin. Otin sitten käyntiin. Käynnissä aloimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Teimme vasempaan kierrokseen kiemurauraa pari kertaa, jonka jälkeen teimme rata poikkisuuntaa leikkaan ja jatkoimme kolmikaarista kiemurauraa tähän suuntaan. Sanoisin, että Nemo työskenteli milteipä täydellisesti käynnissä, joten siirryimme raviin ja teimme pari kertaa kiemurauran ravissa, vaihdoimme suuntaa kokorata leikkaalla ja teimme kiemurauran jälleen. Otin sitten hepan käyntiin ja annoin pitkää ohjaa, sekä taputin sitä kaulalle ja ryntäille.

Nemo sai kävellä monta kierrosta ja huilia. Vaihdoimme suuntaa ja käveleminen jatkui. Keräsin ohjia pikkuhiljaa ja valmistelin Nemoa laukkaan. Pidätin, jonka jälkeen annoin hieman pohjetta, ja taas pienen pidätteen. Kun ori käveli hyvin ja kuunteli tarkasti minua, annoin laukka-avut. Laukkasimme lyhyeltä sivulta pitkän sivun ja jäimme toiseen päätyyn laukkaympyrälle. En halunnut, että orii kuumenisi tai väsähtäisi, joten laukkasimme vain pari kierrosta ympyrällä, jonka jälkeen siirsin raviin ja vaihdoimme ravissa suuntaa ympyrä leikkaalla. Tein kunnon pidätteen, jotta ravin tahti hidastuisi ja nostin laukan. Laukkasimme parisen kierrosta tähän suuntaan, jonka jälkeen otin raviin. Ravasimme uraa pitkin vielä molempiin suuntiin. Annoin hieman ohjaa, jotta orii saisi venyttää kaulaansa. Siirsin sitten raviin pienillä pidätteillä ja äänellä.

Kävelytin oria hetken aikaa, jonka jälkeen tulin alas sen selästä ja taluttelin vielä. Taputtelin heppaa ja vein talliin. Otin tallissa siltä suitset pois, pesin kuolaimet ja ristitin ne. Hain ämpärin ja harjapakkini, josta kaivoin sienen esille. Otin ämpäriin vettä ja pyyhin oriin nassun huolellisesti viileällä vedellä. Kastelin sienen ihan märäksi ja pesin selän ja mahanalusta. Kuivasin pyyhkeellä ja pöläröin vielä koko hepan, plus putsasin kaviot. Hain kaapistani Nemon uuden verkkoloimen, jonka olin ostanut eilen. Laitoin sen Nemolle, sillä se suojaisi sitä tarhassa kärpäsiltä ja hyttysiltä. Laitoin hepalle riimun ja vein sen tarhaan.

Pesin oriin ruokakupin ja juomakupin huolella. Havahduin, kun tallista kuului huudahdus: ”Hei vaan kaikille! Hienoa, että olette saaneet hepat sisälle ja ruokittua ne! Kiitos paljon!” se oli tuttu ääni, sillä sieltähän se tallin tallityöntekijä saapui. ”Olen pahoillani, että pääsin vasta nyt tulemaan, mutta minun piti viedä lapseni lääkäriin”, hän kertoi ja jatkoi: ”jätin kyllä talliin viestin.” Kysyin, haluaisiko hän, että auttaisin häntä karsinoiden siivouksessa. Hän kiitteli kovasti ja sanoi, että se olisi mahtavaa. Hän meni siivoamaan tammatallia, kun minä siivosin kaikkien orejen karsinat. Nemon karsinaa en enää siivonnut, senhän olin siivonnut jo silloin päivällä. Kun olin siivonnut karsinat, lakaisin tallin käytävän. Hain Nemon hetken päästä talliin, otin riimun ja loimen pois. Harjaisin heppaa vielä ja annoin viimeisenkin porkkanan sille. Menin sitten itse syömään evääni. Annoin kaikille hepoille iltaruoat ja lähdin pyöräillen kotiin.

”Voi Nemo kultaseni”, höpisin oriille, samalla kun avasin karsinan oven ja heittäydyin sen kaulaan rapsuttamaan ja halimaan sitä. Heppa hörähteli innoissaan ja hamuili minua huulillaan. Halailujen jälkeen harjasin Nemon hyvin, ensiksi tietenkin kumisualla ja pölyharjalla. Minun onnekseni orii oli aika puhdas, ei ollut näköjään piehtaroinut tai pahemmin makoillut tarhassa. Harjasin jalat hieman karkealla harjalla (ei siis mitenkään kovin kova, mutta sellainen, jolla sai jalat hyvin puhtoisiksi), jonka jälkeen selvittelin häntää. Harjasin Nemon pään pehmeällä harjalla, jonka jälkeen harjasin sen koko muun vartalon samalla harjalla. Putsasin kaviot ja selvittelin harjaa, kun meillä oli hyvin aikaa.

”Jassoo, pois edestä, nyt tulloo ruokaa!” tallityöntekijä huudahti käytävän perältä ja alkoi jakelemaan metelöiville hevosille kauroja. Mietiskelin ja olin hieman kummissani, sillä usein hevoset olivat saaneet ruokansa heti, kun ne oli haettu sisälle. Kun tallityöntekijä tuli minun ja Nemon kohdalleni, nainen sanoi: ”Ruoat tulevat tänään vähän myöhässä”, tähän väliin hän haukotteli makeasti ”koska nukahdin tuonne noin…” Hän puhui hieman väsyneellä äänellä mutisten. Minua koko tilanne huvitti, sillä tämän tallilaisen kanssa oli ennenkin sattunut ja tapahtunut, viimeksi kun haimme hevosia sisälle…

Sillä aikaa kun Nemo söi päiväruokiaan, minä menin kentälle, jonne laitoin kolme ravipuomia, matalan pystyn pitkälle sivulle ja lävistäjälle yhden pienen pystyn myös. Talsin tallille ja kun orii oli syönyt, suitsin ja satuloin sen. Menimme kentälle, jälleen Nemo oli hyvin energinen. Kentällä sillä löytyi taas lisää energiaa, kun se huomasi pienet esteet. Kävelyttelin sitä ensiksi, ennen kuin nousin selkään. Sain vyönkin nyt kiristettyä hyvin. ”Hieno poika, Nemo!” kehuin sitä, kun se käyttäytyi taas nätisti. Otimme alkuverkat nopeasti, jotta ehtisimme hypätäkin vähän. Kävelimme kymmenisen minuuttia, ravasimme ja teimme voltteja ja käyntiin siirtymisiä. Käynnissä teimme myös pysähdyksiä ja peruutuksia. Nemo oli puhtia täynnä, joten sain taas työskennellä, jotta sain sen rauhoittumaan ja kuuntelemaan pidätteitä. Kun Nemo kuunteli hyvin minua, menimme puomit molempiin suuntiin pari kertaa. Ori nosteli hienosti jalkojaan ja meni vielä pitkin askelin ravissa. Laukkasimme ympyröillä molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelimme hetken. Annoin Nemolle pitkää ohjaa. Ajattelin, että voisimme tulla puomit laukassa ihan hyvin, kunhan saisin laukka-askeleet tarpeeksi lyhyiksi, niin silloin puomien välit olisivat ihan hyvät. Menimme puomit kaksi kertaa laukassa, joka sujui ihan hyvin. Hyppäsimme laukassa sitten pystyn, joka oli pitkällä sivulla (uran sisäpuolella tietenkin). Nemo oli erittäin innoissaan, en meinannut saada sitä kuuntelemaan. Hyppäsimme saman pystyn pari kertaa uudestaan, jonka jälkeen hyppäsimme lävistäjällä olevan pystyn. Heppa hyppäsi todella hyvin. Hyppäsimme muutaman kerran toiseen suuntaan. Molempiin suuntiin meni yhtä hyvin, Nemo oli todellakin ihan elementissään hypätessään! Taputin sitä, otin käyntiin ja annoin ohjia. Loppu verryttelyksi otimme ravia ja voltteja kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen otimme loppukäynnit.

Tallissa otin oriilta kamat pois, pesin kuolaimet ja ristitin suitset. Laitoin Nemolle riimun ja vein sen tarhaan. Nemo otti tarhassa aika rauhallisesti, se jölkötteli matkoihinsa. Itse menin siivoamaan hepan karsinan, ja kun olin sen tehnyt, putsasin sen ruokakupin ja juoma-automaatin. Hain Nemon takaisin talliin, sukailin ja pöläröin, tarkistin vielä kaviot. Kaivoin taskustani sokerin palan, jonka annoin oriille. Taputin sitä vielä, ennen kuin polkaisin takaisin kotiin.

Nemo oli mussuttamassa ruokiaan, kun menin rapsuttelemaan sitä sen karsinaan. Hain sen harjat ja sukailin samalla, kun orii söi. Hoidin harjauksen reippaasti, mutta silti hyvin; sukailun jälkeen pöläröin, harjasin kintut, otin kaviot ja harjasin pään. Vedin koko hepan vielä pehmeällä harjalla, niin että sain sen karvan kiiltämään. Harjasta ja hännästä otin tarttuneet heinät ja muut roskat pois, en niitä pahemmin selvitellyt takuista, sillä halusin antaa pollen syödä loput ruokansa rauhassa. Jätin Nemon syöpöttelemään ja menin itse kentälle. Olin matkalla tallille suunnitellut, että voisimme tänään Nemon kanssa mennä puomeja, joten tulin tarkistamaan kentän puomitilanteen. Pari estetolppaa ja muutamia puomeja oli kentän laidalla. Raahasin ne muutamat puomit, eli tarkkaan ottaen kolme vaivaista puomia pitkälle sivulle. Laitoin puomit sopiviksi hepan raviaskelille, tarkoituksella jätin välit hieman pidemmiksi, kuin mitä Nemon normaalit raviaskeleet ovat, sillä orii saisi tänään työskennellä ja pidentää raviaan ihan kunnolla.

”Juhuu, sinähän olet syönyt ruokasi”, sanoin Nemolle. Niinhän ori oli, kaikki heinät olivat kadonneet sillä aikaa, kun olin kentällä rehkimässä puomien kanssa. Taputin heppaa ja hain sen satulan sekä suitset. Nemo otti suitset hyvin, tosin satulavyötä en meinannut saada kiinni, vaikka se oli toiseltakin puolelta aivan alimmassa. ”Nyt maha sisään”, ähkin ja puhisin Nemolle, kun kiskoin vyötä kiinni. Heppa taisi ajatella, ettei halua mitään satulavyötä, ainakin näin pystyi päättelemään sen pullistelusta.

Kentällä taluttelin Nemoa hetken, jonka jälkeen menimme kaartoon ja pysähdyimme. Heitin ohjat hevon kaulalle, kiristin vyötä ja nousin selkään. Taputin Nemoa, joka seisoi kiltisti. Sain vielä kiristettyä vyötä selästä käsin yhdellä reiällä. Jalustimia lyhensin parilla reiällä, ennen kuin aloitimme alkuverryttelyn. Otimme ensiksi käyntiä muutamia kierroksia pitkin ohjin. Annoin Nemon rauhoittua ensiksi, kun se oli taas niin energinen. Polle kyttäili myös kentän laidalle, en tiedä, mitä se siellä luuli näkevänsä. Teimme kokorata leikkaan ja vaihdoimme suuntaa. Kävelimme vielä monta minuuttia, ennen kuin otin ohjia. Nemo vilkastui taas heti, alkoi kaahottaa, sillä se taisi tietää, että kohta alkaa tapahtua. Pidättelin hevosta ja tein voltin. Nyt huomasin, että Nemo katseli varsin innoissaan puomeja. ”Höpsö ori, emme me vielä puomeja mene”, yritin tyynnytellä näin Nemoa. Teimme paljon voltteja ja pysähdyksiä. Sain orin taas pikkuhiljaa kuulolle. Ympyrällä taivutin heppaa hyvin, teimme myös ympyräleikkaan, jolloin pääsin taivuttamaan oriita toiseenkin suuntaan. Tänään kokeilimme myös ympyrällä avoja ja sulkuja. Ne menivät ihan kohtalaisen hyvin, kyllä Nemo niitä takajalkojaan hienosti siirteli. Taputin pollea, jonka jälkeen otimme raviin. Istuin ensiksi harjotusravissa. Asetin ympyrällä ja pikkuhiljaa aloin taivuttamaan sitä paremmin. Jatkoimme uraa pitkin, jolloin annoin muutamia senttejä pidempää ohjaa. Puristin pollea pohkeillani, jotta se alkaisi lisäämään ravia. Yksinkertaisesti sain hepan vasta sitten lisäämään, kun olin sitä pohkeella ja maiskautuksilla pyytänyt eteenpäin ja olimme ravanneet monta kierrosta pelkkää uraa pitkin. Askel alkoi venymään pidemmäksi, jolloin aloin olemaan tyytyväinen. Teimme ravissa voltteja, joilla jälleen taivuttelin ja asetin. Vaihdoimme suuntaa. Menimme taas pääty-ympyrälle, jossa asetin ja taivutin oriita. Teimme avoja ja sulkuja nyt ravissa. Vaihdoimme suuntaa, teimme taas avoja ja sulkuja ympyrällä. Tähän suuntaan ne menivät paremmin.

Annoin hepan kävellä pitkin ohjin ravien jälkeen. Otin jalustimet pois jaloista ja venytin omia jalkojani, sekä taputtelin Nemoa kaulalle. Kävelimme muutamia kierroksia, jonka jälkeen otin jalustimet ja ohjat. Tulimme puomit ensiksi käynnissä. Istuin kevyessä istunnassa ja maiskautin hieman Nemolle. Heppa nosteli aika hienosti jalkojaan puomien yli. Energiaa siitä alkoi taas löytymään, kun se tajusi, että nyt menemme puomeja. Istuin seuraavalla kerralla satulassa, sillä Nemo kävi hieman kuumana, joten yritin istunnallani ja pienillä pidätteillä saada Nemon rauhoittumaan, kun menimme puomit. Kun olimme menneet ne tarpeeksi hyvin käynnissä, menimme puomit vielä pari kertaa ravissa. Tulimme puomit toiseen kierrokseen myös ravissa. Päätin lopettaa puomien menon tarpeeksi aikaisin, vielä, kun Nemo pysyi hallussani, eikä kuumunut liikaa. Taputtelin heppaa taas, ennen kuin nostin laukan. Laukkasimme molempiin suuntiin. Tulimme laukassa kokorata leikkaan, jolloin lävistäjän keskellä vaihdoimme laukkaa ravin kautta. Pian sen jälkeen otimmekin vielä muutaman kierroksen kevyttä ravia, jonka jälkeen siirsin pienin pidätyksin käyntiin ja annoin aivan pitkät ohjat oriille. Taputin herraa hienosta suorituksesta.

Ratsastin kaartoon, löysäsin vyötä selästä käsin reiällä, sillä joskus en meinaa saada sitä auki, kun olen jo tullut selästä alas, sillä vyö on niin tiukalla. Hyppäsin alas, nostin jalkkarit ja vielä parilla reiällä sain löysättyä vyötä. Talutin Nemon talliin, jossa otin siltä kamat pois. Vein satulan omalle paikalleen, irrotin huovan ja laitoin sen satulan päälle nurinpäin kuivahtamaan, sillä Nemo oli hikoillut hieman. Pesin suitsista kuolaimet, pyyhkäisin suitsia vielä kostealla sienellä. Varsinkin alaturpista puunasin, jotta siitä olisi tullut puhdas. Harjailin vielä hetken Nemoa, otin kaviot, sekä selvittelin häntää ja harjaa. Kun olin valmis, vein harjat paikoilleen ja hain karsinan siivous tavarat. Karsinan siivoukseen vierähtikin puolisen tuntia, sillä Nemo höösäsi luonani koko ajan, ja tutki, olisiko minulla sille jotain syötävää. Se kummasteli myös hieman kottikärryjä, vaikka voin taata, että se oli nähnyt ne monta kertaa aikaisemminkin. Kun vihdoin sain lannat ja likaiset purut karsinasta pois (sain raahata parikin kottikärryllistä likaisia puruja) vein sinne paljon puhdasta purua ja tasoittelin ne hyvin. Pesin Nemon ruokakupin ja juoma-automaatin.

Autoin tallityöntekijää iltaruokinnassa, jonka jälkeen lakaisin tallin käytävät puhtaiksi. Minulla ei ollut pahemmin tekemistä, joten kävin tammatallissa katselemassa hevosia. Huomasin, ettei siellä ollut lakaistu, joten lakaisin ripeästi tammatallinkin käytävät, jonka jälkeen menin oritalliin. Sanoin heipat Nemolle rapsutuksien kera. Kävin vielä satulahuoneessa, sillä olin jättänyt huovan kuivumaan. Harjasin huoman ja satulavyön ulkona puhtaiksi karvoista ja pölystä. Ravistelin vielä huovan hyvin, jonka jälkeen kiinnitin sen ja vyön paikoilleen satulaan. Olin sitten valmis lähtemään kotiin, joten soitin äidilleni, että hän voisi tulla hakemaan minut. Äidilleni olikin tullut jotain menoa, eikä päässytkään hakemaan minua. Minun piti siis kävellä kotiin. Juuri kun olin lähdössä tallilta, päälleni tippui vesipisara. Niitä vesipisaroita tippui sillä matkalla aika paljon taivaalta.

Harjasin Nemon hyvin. Orii oikein säihkyi puhtautta, kun viimein olin valmis. Se ei edes yrittänyt pelleillä, oli suht nätisti seissyt minun sitä hoitaessani. ”Hyvä poika!” sanoin, kun vielä putsasin sen kaviot ja taputin lautasille. ”Lupasin sinulle viime kerralla lomapäivän, eli tänään emme mene ratsastamaan”, sanoin ja jatkoin: ”Voimme mennä vaikka niitylle, pääsisit syömään tuoretta heinää!” Se oli erittäin osuva idea, sillä kun olimme niityllä, Nemo riimu päässään kytkettynä naruun, huomasin, kuinka orii nautti kesäisestä ilmasta mutustellessaan pitkää, vihreää ja mehevää ruohoa. Syöttelin sitä siellä melkeinpä puolisen tuntia, jonka jälkeen menimme kentälle, sillä se oli tyhjillään. Ajattelin, että voisin kävelyttää oria kuitenkin muutaman kierroksen, jottei joutuisi koko päivää seisoskelemaan. Samalla meille tuli vähän harjoitusta siinä, että Nemo kulkisi nätisti vierellä, kun sitä talutetaan, eikä höösäisi koko aikaa. Menimme talliin, kun Nemo oli rauhoittunut ja kävellyt pari kierrosta nätisti. Pöläröin nopeasti ja putsasin kaviot, jonka jälkeen vein oriin tarhaan.

Etsin tallista kottikärryjä, mutta niitä ei löytynyt mistään. Kysyin eräältä hoitajalta, missä ne olivat, ja hän sanoi, että kärryt olivat menneet rikki, eikä niitä ollut vielä korjattu. Ihmettelin kyllä, miksi näin suurella tallilla oli vain yhdet kottikärryt, mutta hän sanoi, että voisin lainata tammatallin kottareita. Viimein sain ne kärryt haltuuni, löysin vielä talikonkin! Sain siivottua Nemon karsinan 20 minuutissa. Kärräsin pari kärryllistä puhdasta purua karsinaan. ”Huhhuh”, puuskutin, kun olin viimein valmis. Karsinan siivoaminenhan käy melkein kuntoilusta! Vein kottikärryt takaisin tammataliin ja talikon omalle paikalleen. Pesin huolella Nemon ruokakupin. Siihen oli tullut jo pinttymiä, kun en ollut käynyt tallilla vähän yli viikkoon. Sain hinkattua kupin onneksi puhtaaksi, kuten myös juoma-automaatin.

Satulahuoneessa huomasin pari pientä pesusientä, valjasrasvaa ja satulasaippuaa. Mainio tilaisuus! Nyt kun Nemo sai olla pihalla, päätin pestä sen kamat. Aloitin suitsista, purin ne, pyyhin kostealla sienellä, jonka jälkeen saippuoin ne. Annoin saippuan olla muutamia minuutteja niissä, jonka jälkeen puhtaalla, kostealla sienellä pyyhkäisin kaikki osat ja remmit. Annoin suitsien kuivua hetken aikaa, jonka aikana pesin satulan. Istuinosaa pyyhin vain kevyesti kostealla sienellä, en laittanut saippuaa, sillä joskus siitä saattaa jäädä hieman tahmea, eikä ole hirveän kiva, jos ratsastushousut liimaantuu kiinni satulaan. Kun suitset olivat kuivahtaneet, rasvasin ne, ja jätin taas kuivumaan. Satulaa ei mielestäni tarvinnut rasvata, se oli aika hyvässä kunnossa, joten laitoin sen jo paikalleen. Otin huovan ja vyön irti satulasta ja menin harjaamaan ja tuulettavaan niitä tallin pihalle.

Tunnin päästä suitset olivat kuivuneet rasvauksesta tarpeeksi, joten kokosin ne uudestaan. Hinkkasin kuolaimet erittäin hyvin valuvan veden alla. Kun olin valmis, hain oriin talliin. Harjasin sen vielä hyvin kumisualla ja pölyharjalla, putsasin kaviot ja setvin harjaa. Muiskautin vielä pari suukkoa sille turvalle ja kaivoin taskustani herkkupalan, jonka heitin sen ruokakuppiin. Lähdin sitten kävellen kotiin.

Otimme nopeat alkukäynnit ja verryttelyt, sillä tänään minulla oli hieman kiire päivä, enkä ehtinyt olla tallilla kauaa. Teimme ihan perusjuttuja, voltteja, vähän pohkeenväistöjä ja kolmikaaristakiemurauraa. Ravissa teimme samoja juttuja. Laukkasimme kahdeksikolla, joka osoittautui alkuun hieman hankalaksi. Periaatteessahan siinä pitäisi vaihtaa laukat, joiden kanssa yhdessä mokattiin, siis minä ja Nemo. Ehkäpä apuni olivat epäselvät, sillä orii ei laukkoja vaihtanut, joten otimme laukat aina ravin kautta. Ihan hyvin se niinkin meni. Sitten ratsastin pikaiset loppuravit ja –käynnit. Annoin pitkät ohjat ja taputtelin, sekä juttelin Nemolle.

Nemo oli kuumunut aika pahasti laukoissa ja oli siinä hösätessään hionnut, joten vein sen suoraan vesariin, otin kamat pois ja huljuttelin vilpoisella vedellä heppaa. Putsasin kaviot ja kuivasin orin hikiviilalla ja pyyhkeellä. Vein tarhaan hetkeksi, sillä siivosin karsinan, sekä juoma- ja ruokakipot. Päätin pestä Nemon harjat, sillä ne olivat aika likaiset. Putsasin ensiksi harjat karvoista ja pölystä, sen jälkeen upotin ne ämpäriin, jossa oli vettä ja mäntysuopaa. Pesin ne hyvin, hinkkasin harjaksisia harjoja kumisukaa vasten, jolloin lika irtosi hyvin. Huuhtelin harjat runsaalla vedellä ja laitoin kuivamaan.

”Nemoo! Tuleppas nyt, mennään talliin. Minun täytyy lähteä kohta”, huutelin Nemolle, kun talsin sen tarhaan ja yritin saada oriita kiinni. ”Mikäs leikki tämä tämmöinen on, että sinä juokset edellä ja minä sinun perässä?” sanoin huvittuneena, kun Nemo ei meinannut antaa kiinni. Sinnikkään jahdin jälkeen sain Nemon rauhoittumaan ja vietyä talliin. Harjasin hepan vielä pölyharjalla (lainasin jonkun toisen hevosen harjaa, kun Nemon omat olivat kuivumassa …) ja rapsuttelin ja lellin. Sitten tulikin kiire, kun huomasin, mitä kello oli. Kotona olisi vielä paljon tehtävää.

Tällainen pieni selostus vielä näin illaksi. Ensi kerralla voisi pitää sitten lepopäivän, kun Nemo on joutunut juoksemaan minun kanssa nyt kolme kertaa peräkkäin. Ei nyt rääkätä heppa parkaa ihan loppuun. :) Orii oli todella upea taas jälleen kerran.

”Oijoij, hyvä että tulit. Myöhästyin bussista ja seuraava bussi kulki vasta tunnin kuluttua, olen hakenut vasta tammat sisälle ja nyt nämä oriit pitää toimittaa karsinoihinsa! En ole vielä edes antanut niille päiväruokia ja talliakin pitää ehtiä siivota …” tallityöntekijä kertoi minulle nopeasti puhuen ja huitoen käsillään. ”Aivan, kyllä. Minä voin auttaa sinua”, keskeytin hänet. ”No niinpäs minä arvelinkin, reippaana tyttönähän sinä haet nämä hevoset minun kanssani ja…” hän jatkoi, mutta puhuin hänen päällensä: ”No niin, eiköhän haeta hepat sisälle”, sillä jos en olisi tätä tehnyt, hän olisi luultavasti puhunut koko loppupäivän siitä, että nyt oli kiire hakea hevoset sisälle.

Tallityöntekijä meni hakemaan jotain oriita tarhasta, kun minä menin heti ensimmäisenä etsimään Nemoa toisista tarhoista. Sieltähän se rautias ravasi, kauniisti pitkillä askelilla, kun tulin tarhan portin eteen. ”Vau, tuollaista ravia saisit mennä tänäänkin, kun menemme taas vähän ratsastelemaan”, höpisin Nemolle ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun. Taputin hevosta kaulalle ja talutin sen ulos tarhasta. Vein sen talliin ja omaan karsinaansa. Haimme sitten yhdessä tallityöntekijän kanssa muut oriit sisälle. Niille annoimme myös päiväheinät.

Harjasin Nemon samalla, kun se söi heiniään. Sitä ei tarvinnut edes sitoa kiinni, sillä se keskittyi syömiseen. Sain hepan harjattua hyvin ja aika nopeasti. Putsasin tietty myös kaviot, setvin pikaisesti häntää ja harjaa. ”Tänään ei tarvitse mennä edes vesariin, kun olet näin puhdas”, sanoin Nemolle. Orii ei ollut onneksi piehtaroinut. Rapsuttelin hetken aikaa oriita, jonka jälkeen hain satulan ja suitset. Suitset sain laitettua helposti, niin kuin aina, mutta satulavyön laiton kanssa kesti hetken, sillä Nemo pullisteli. Sain vyön onneksi ensimmäiseen reikään. Otin sitten kypäräni ja talutin hevosen kentälle.

”Tänäänhän sinä olet oikein rauhallinen! Taluttaessakin kävelet nätisti”, sanoin Nemolle, kun olimme päässeet kentälle. Yritin kiristää satulavyötä, mutta se meni vain reiän tai pari. ”Nyt se maha sisään, Nemo!” Ärjyntäni hepalle ei kuitenkaan paljon auttanut, joten päätin talutella sitä hetken. Eilen olin taluttanut Nemoa sen takia, että se olisi saanut vähän rauhoittua, mutta nyt taas sen takia, että hevonen pullisteli niin paljon, etten saanut vyötä tarpeeksi kireälle. Parin kierroksen jälkeen vyökin kiristyi helposti. Olimme kaarrossa seisoen, jossa sitten ponnistin selkään. Jalustimet olivat sopivan mittaiset, vissiin kukaan ei ollut eilisen ratsastuksemme jälkeen Nemolla ratsastanut.

Kävelimme aluksi käyntiä pitkin ohjin, jonka jälkeen otimme pätkiä raviin. Yritin herätellä Nemoa hieman, sillä se oli jotenkin laiskan tuntuinen. Eilen se oli ollut kuin mikäkin tykki, varsinainen aikapommi, joka voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä kiitoon. Teimme siis jonkin aikaa käynti-ravi siirtymisiä. Nemo alkoi pikkuhiljaa tottelemaan pohjetta paremmin, joskin vielä aika laiskasti. Menimme sitten pääty-ympyrälle, jossa jatkoimme käynnistä raviin siirtymisiä. Vaihdoimme ympyrällä suuntaa ja harjoitus jatkui. Asetin myös sisälle ja taivuttelin heti alkuun vähäsen. Annoin vähän enemmän ohjaa, ja aloin toden teolla ratsastaa Nemoa eteen ympyrällä. Ori venytti hieman kaulaansa alaspäin. Kun annoin pohjetta, se muutaman askeleen ravasi nopeammin, mutta jatkoi sitten hidasta menoaan. Näpäytin sitä pari kertaa raipalla pohkeen taakse. Hevonen reagoi ja lisäsi vauhtia. Pikkuhiljaa myös askel alkoi venymään, kun Nemo löysi hyvän tasapainon ja käytti hyvin takajalkojaan. Otin ohjilla tuntumaa hieman paremmin ja aloin jälleen asettamaan ja taivuttamaan ympyrällä. Vaihdoimme suuntaa ja ratsastin ympyrällä hetken vielä hyvää, koottua ravia, jossa Nemo oli taipuneena hienosti. Jatkoimme uraa pitkin, istuin alas satulaan ja siirsin hepan käyntiin. Annoin sille hetkeksi pidempää ohjaa. Silitin ja rapsutin Nemoa ja kiittelin sitä paljon: ”hieno ori!” Nemo oli eiliseen verrattuna nyt myös paljon rennompi, eikä todellakaan niin jäykkä. Siltä alkoi löytyä myös energiaa, ja äskeinen laiskottelu oli kadonnut.

Keräsin ohjat ja ratsastin Nemoa taas pohkeella eteenpäin. Otimme raviin ja teimme muutamia voltteja harjoitusravissa. Nostin laukan lyhyen sivun keskellä, teimme pääty-ympyrän, jonka jälkeen jatkoimme laukassa pitkää sivua pitkin lyhyelle sivulle. Lyhyen sivun keskellä siirsin raviin, teimme ravissa pääty-ympyrän ja heti ympyrän loputtua siirsin käyntiin. Taputin Nemoa. Teimme tälläisiä siirtymisharjoituksia laukassa jonkin aikaa molempiin suuntiin. Laukkojen jälkeen ravasimme pidemmällä ohjalla ja kävelimme täysin vapain ohjin. Rapsutin vielä hevosta, ennen kuin lopetimme.

Ratsastuksen jälkeen harjasin orin huolellisesti. Annon sille kiitokseksi pienen porkkanan. Vein kamat satulahuoneeseen ja pesin kuolaimet. Jynssäsin ne huolellisesti, sillä niissä oli pieniä pinttymiä. Hain sitten talikon ja kottikärryt. Putsasin Nemon karsinan. Heppaparka joutui väistelemään, kun heiluin sen kodissa talikon kanssa. Kun olin valmis, pesin sen kupit. Annoin hevosille iltaruoat yksin, sillä tallityöntekijä oli lähtenyt tallilta jo hieman aikaisemmin, ja pyysi minua ruokkimaan hevoset. Lähdin sitten kotiin.

Nemo ei meinannut taaskaan malttaa odottaa kun olimme menossa kentälle. Se olisi halunnut mennä ainakin kaksi kertaa nopeammin, kuin mitä me tallustelimme. ”Pyyr. Odotas nyt herra, kyllä me sinne kentälle kerkeämme, vaikka emme menisikään tuhatta ja sataa!” sanoin sille. Kun pääsimme kentälle, taluttelin herraa pari kierrosta ja samalla kiristin kypäräni leukahihnaa. Talutin Nemon kaartoon, jossa kiristin vyötä ja laskin jalustimet. Nousin sen selkään, jolloin Nemo meinasi, että nyt lähdetään! Pidätin ja pysäytin sen uudestaan, kun vielä säädin jalustimet. Annoin sille sitten pitkät ohjat ja pohkeella ja pienellä maiskautuksella pyysin sen käyntiin. Nemo kulki pää ylhäällä, korvat hörössä tarkkaillen ympäristöä. Taputtelin sitä ja juttelin sille. Se kuunteli selkeästi, kun höpisin sille joutavia. Kävelimme muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Keräsin ohjia. Nemo alkoi astelemaan reippaammin, sillä se taisi tietää, että kohta tapahtuu. Tein pari puolipidätystä, jotta sain sen taas kuuntelemaan. Aloitimme isoilla volteilla, joilla taivutin ja asetin sitä. Nemo tuntui aika kankealta, vaikka teimme voltteja molempiin suuntiin. Se kuunteli kyllä ohjia ja pohkeita hyvin, johon olin erittäin tyytyväinen. Otimme hetken päästä raviin. Kevensin aika ripeää tahtia, kun Nemo viipotti uraa pitkin. Tein jokaisiin kulmiin voltit, joilla jälleen asettelin ja yritin taivutella. Ohjasin sen parin kierroksen ja volttien jälkeen keskiympyrälle. Istuin harjoitusraviin ja päästin muutaman sentin ohjista vapaimmiksi, jotta Nemo saisi hieman laskea päätään. Asetin hyvin sisälle ja yritin taas taivuttaa pohkeen ympärille. Aloimme pienentämään ympyrää yksinkertaisesti niin, että ohjasin sisäohjalla ja puristin ulkopohkeella. Kun ympyrä alkoi olemaan voltin kokoinen, aloin suurentamaan sitä päinvastaisilla avuilla. Jatkoimme uraa pitkin, ja vaihdoimme suuntaa kokorataleikkaalla. Lävistäjällä teimme tempon lisäyksen. Sain Nemon pidentämään askeltaan hieman. Taputin sitä sitten kaulalle. Teimme myös tähän suuntaan samanlaisia ympyräharjoituksia. Jatkoimme sen jälkeen uraa pitkin käynnissä, annoin Nemolle ohjaa ja se venytti tyytyväisenä kaulaansa. Kiitin sitä rapsutuksilla.

Annoin sen kävellä hetken aikaa, jonka jälkeen otin ohjat. Ohjasin sen pituushalkaisijalle, jonka puolivälissä väistätin sitä oikealle. Teimme pohkeenväistöjä muutaman kerran tällä tavoin, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme väistöjä siinä kierroksessa. Nemo väistätti aika nätisti, joten rapsutin ja taputin sitä. Siirsin sen raviin ja väistätin sitä uraa pitkin. Siinä oli vielä hieman hakemista, mutta loppujen lopuksi ihan kohtalaisesti se meni. Teimme ravissa pari volttia. Nemo alkoi tuntumaan jo rennommalta ja se taipui myös aika hyvin. Teimme kahdeksikkoa, jossa sain taivutella sitä molempiin suuntiin. Ori myötäsi myös mukavasti niskasta ja kulki kaula kaarella, kun sain sen liikkumaan paremmin ravissa eteen. ”Otetaanko vielä muutama laukka kierros?” kysyin orilta. Annoin laukka-avut, laukkasimme ympyrällä hetken, siirsin raviin ja vaihdoimme täyskaarrolla suuntaa. Otimme laukkaa ympyrällä jälleen. Annoin laukkojen jälkeen Nemon ravata vähän pidemmällä ohjalla, sen jälkeen kävelimme loppukäynnit.

Tallissa otin vikkelästi Nemolta kamat pois, sukailin ja rapsuttelin. Vein hepan hetkeksi tarhaan. Sillä välin kun se sai rauhoittua pihalla, minä hommasin kottarit ja talikon. Parinkymmenen minuutin päästä olin saanut siivottua karsinan ja kuskattua sinne puhdasta purua. Ehdin vielä pyyhkäistä suitsia kostealla sienellä, ennen kuin hain Nemon talliin. Ruokin hepat tallityöntekijän kanssa. Minulle tulikin kiire lähteä kotiin, kun piti ehtiä lukemaan kokeisiin. Ennen sitä tietenkin kävin sanomassa Nemolle heidot.

”No niin Nemo, nyt harjataan sinut. Laitetaanpa ensiksi riimu…” puhuin samalla Nemolle, kun yritin laittaa sille riimua. ”No, no, onko sinulla tänään temppuilu päivä?” kysyin, kun orii ei meinannut antaa laittaa riimua. Kolmannen maailmansodan jälkeen sain laitettua sille riimun ja köytettyä sen kiinni karsinan kaltereihin. Hevonen ei ollut kovinkaan likainen, aloitin silti tietenkin kumisualla. Yritin harjata sillä Nemoa hitaasti ja rauhoittavasti, mutta Nemo ei tuntunut rentoutuvan, eikä myöskään rauhoittuvan. Se yritti pyöriä pitkin karsinaa, välillä nosteli takajalkaansa uhkaavasti ja riuhtoi päätänsä. Komensin sitä vähän väliä, mutta pelleily jatkui. ”Ollaanpas nyt kiltisti!” sanoin sille hieman kovemmalla äänellä. Harjasin sen kiireenvilkkaan pölärillä, sekä jalat kovalla harjalla. Putsasin kaviot, setvin hieman häntää ja kampasin harjaa. Vedin koko hepsin vielä pehmeällä harjalla, myös pään. Harjaukseen oli mennyt helposti melkeinpä tunti, kun polle oli pyörinyt ja aina välillä yrittänyt tappaa minut itsensä ja karsinan seinän väliin… Olin kuitenkin sitä mieltä, että Nemo oli aivan valloittava persoona, vaikkakin hieman haasteellinen.

Otin riimun pois Nemolta ja putsasin harjoja karsinan ulkopuolella. Vein harjat takaisin, mistä olin ottanutkin. Kysyin samalta hoitajalta, jolle olin aikaisemminkin puhunut, että saisiko heppoja juoksuttaa. Sain myöntävän vastauksen, joten etsin käsiini juoksutusliinan, -raipan, -vyön ja Nemon suitset. Suitsin Nemon hetkessä, sillä se ei enää jaksanut paljoakaan temppuroida. Laitoin sille juoksutusvyön, sekä champioonit. Kun otin sen liinan kanssa karsinasta ulos, orii meinasi rynnätä ylitseni. Sain sen pideltyä jotenkuten käsissä. Menimme kentälle, minä kävellen ja Nemo vierelläni tanssahdellen. Kentällä kävelytin sitä ensin melkeinpä kaksikymmentä minuuttia, kun poika ei meinannut rauhoittua. Vaihdoimme myös suuntaa. Menin itse sitten kentän keskelle ja aloin ohjata Nemoa keskiympyrälle. Sillä oli intoa muille jaettavaksi, joten meni hetki, että sain sen kuuntelemaan minua. ”Hoo, poika, hoo. Käyntiä nyt nätisti”, sanoin sille. Hetken päästä komensin sen verkkaiseen raviin. Nemon ravi oli aika lyhytaskeleista, joten komensin sitä vähän reippaammin kulkemaan. Parin minuutin päästä otin sen käyntiin. Hepalla meni hetki tajuta, mitä siltä pyysin, kun se vain ravasi hölmönä liinan päässä. ”Soo, seis”, sanoin orille. Se seisahtui muutaman askeleen päästä. Keräsin liinaa, astelin heppaa kohti, jolloin se lähti taas kävelemään. Käskin sen seisoa, ja kun se seisoi kiltisti, vaihdoin liinan toiselle puolelle ja näin ollen vaihdoimme kierroksen suuntaa. Otimme tähän kierrokseen myös ravia, jonka jälkeen siirsin sen taas käyntiin. Huomasin jälleen, että Nemolle ravista käyntiin siirtyminen oli haastavaa, sillä se ei oikein malttanut kuunnella, mitä sille sanoin. Teimme monet siirtymiset, komensin sen raviin ja taas käyntiin. Muutamien siirtymisten jälkeen asiat alkoi näyttää jo paljon paremmilta. Ravautin sitä vielä vähän lisää, jonka jälkeen ravinkin askel alkoi pidentyä ja polle alkoi liikkumaan paljon ryhdikkäämmin. Lopuksi pyysin sitä laukkaamaan. Se laukkasi aika villisti, riuhtoi liinasta ja pukitteli. Rauhoittelin sitä vähän ja muutaman kierroksen päästä pyysin ravin kautta käyntiin. Vaihdoin nopeasti vielä liinan puolta ja Nemo sai luvan laukata toiseenkin suuntaan. Lopuksi kävelytin sitä kentällä, kiitin taputtelemalla ryntäille ja kaulalle. Vein hikisen hepan talliin.

Otin suitset ja vyön pois Nemolta. Pesin kuolaimet ja ristitin suitset. Sen jälkeen laitoin Nemolle riimun ja vein pesukarsinaan. Sidoin sen hyvin kiinni molemmilta puolilta ja huuhtelin sitä sienellä ja vilpoisella vedellä. Ori taisi nauttia viileästä vedestä, kun raukka oli ihan läkähtynyt kuumasta päivästä ja juoksutuksesta. Kuivasin Nemon hikiviilalla ja pyyhkeen avulla, jonka jälkeen vielä harjasin kumisualla ja pöläröin. Putsasin myös kaviot. Vein oriin karsinaansa, jonka jälkeen hain ämpärin ja sienen. Pesin Nemon ruoka- ja juomakupin. Lakaisin myös tallin käytävän, se oli täynnä puruja ja heiniä. Illalla autoin vielä tallityöntekijää muiden hoitajien kanssa iltaruokinnassa. Silitin ja taputin Nemoa vielä, ennen kuin lähdin kotiin.