23.08.2008 - Kisshu
Panulla on uusi ja vastuullinen hoitaja. Tänään mitä ajattelin kuitenkin siitä huolimatta itse vähän ratsastella. Menin maastoesteitä. Pikku kimo orini oli vähän riehakkaalla päällä ja se teki pukkeja joka esteen jälkeen. Kyllä siinä alkoi jo hermostua, mutta onneksi pysyin selässä. Ettei henki vain lähtisi : D Mutta vähän tämä oli hermostunut, kuolaimelle tai pohkeelle se ei oikein mennyt, oli jäykkä eikä pahemmin taipunut. Mitään ei tullut ilmaisena, lopulta piti mennä esteitä ravissa jotta sai laukan nousemaan ilman että tulisi kamalaa kiihdytystä kun ei tahtonut apuja ottaa läpi. Saa alkaa vähän huolellisempaa ratsastusta kun se näin kesän kisakauden myötä kuumenee enemmän kun kulutus on vähentynyt mutta kaurat ei.

20.08.2008 kouluratsastus valmennus Yélnassa, tasoa Vaativa B
Panu saapui valmennuspaikalle korskuen, jotta varmasti kaikki huomaisivat hänen tulon. Verryttelyssä Kisshu sai pidetellä oikein kunnolla oria, jotta se kulkisi toiveiden mukaan. Valmennuksen alkaessa Kisshu oli kuitenkin saanut jo paremman tuntuman oriin, jolloin ori kulki oikein mallikkaasti. Verryttelyssä ollut jäykkyys oli kadonnut ja ori kulki kauniin sulavasti uraa pitkin. Koottu käynti onnistui hyvin, mutta kootussa ravissa Kisshu sai työskennellä orin kanssa oikein kunnolla. Koottu laukka onnistui kuitenkin tältä parivaljakolta erinomaisesti, kuten myös yksi laukanvaihto askeleessa. Avo- ja sulkutaivutuksissa ori tuntui rennolta ja Kisshu käsitteli oria oikein hyvin, varsinkin sulkutaivutukset laukassa olivat onnistuneita. Siirtyminen peruutuksesta laukkaan raasti orin hermoja, koska se olisi suoraan halunnut laukata. Kisshu piti kuitenkin hyvin päänsä ja harjoitus sujuikin oikein hyvin. Välillä Panun kiinnostus keskittyi jonnekkin aivan muualle, mutta Kisshu sai hyvin keskittymään pääasiassa valmennukseen. Oikein hyvä parivaljakkom, jolla on selvästi kapasiteettia kouluradoille.

10.08.2008 - Lilja (Panun uusi hoitaja)
Tänään oli aika mennä hoitamaan ekaa kertaa Panua. Mielessäni pyöri monenlaisia ajatuksia siitä, miten kaikki sujuisi. Ajatukseni pyörivät päässäni niin hurjaa vauhtia, etten edes tajunnut, että isäni oli jo tallin pihassa.
- Haloo! Aiotko jäädä tallille vai et? isäni huhuili.
- Aa joo, kyllä jään! sanoin ja hyppäsin autosta. Hae sitten neljän aikoihin, sanoin katsoessani kelloa, joka näytti kahtatoista.
- Selvä, pidä hauskaa, isä huikkasi ja lähti pois. Siinä sitten seisoskelin hetken tallin pihassa silmät pyöreinä ihatsellen tallirakennusta ja tarhoja, joita ympäröi valkoiset puuaidat. Ensimmäisenä kävelin talliin. Viileä ilma, johon oli sekoittunut nahkan ja hevosten tuoksua, tulvi vastaani. Muutama hevonen oli karsinoissaan tyytyväisenä. Mutta Panua en nähnyt missään, joten päättelin sen olevan tarhassansa. Kävelin käytävää pitkin ihastellen karsinoita ja hevosia.
- Hei, olet varmaankin Lilja, joku sanoi yht äkkiä edessäni.
- Joo olen, moi vaan, vastasin hiljaa.
- Olen Kisshu, tervetuloa Katvustoon, Kisshu sanoi.
- Mitäs olet ajatellut puuhailla Panun kanssa tänään? hän jatkoi.
- Mietin että voisin harjailla sitä ja ehkä vähän juoksuttaa kokeiluksi maneesissa. Tänään en vielä ratsasta. Onko Panun karsinaa vielä siivottu? selitin.
- Joo, hyvä idea, ettet ratsasta vielä tänään, antaa pojan ensin tutustua suhun kunnolla. Ei oo siivottu, sen karsina löytyy tuolta, Kisshu sanoi ja osoitti yhtä karsinaa.
- Okei, no sitten ryhdynkin heti hommiin, vastasin ja pian olinkin jo hakemassa kottikärryjä Kisshun neuvomasta paikasta.

Karsina oli melko sotkuisessa kunnossa, sillä Panu oli levitellyt lannat ympäri karsinaa ja sotkenut osan heinistäkin purujen sekaan. Heittelin lantoja ja märkiä puruja kottikärryihin hiki otsalla. Kun karsina oli vihdoin puhdas, ei siellä ollut enää paljoa purua jäljellä, joten päätin hakea lisää purua vietyäni melkein täysinäiset kottikärryt lantalaan. Jätin talikon omalle paikalleen, ja suuntasin kohti lantalaa. Pyyhin hikeä otsalta ja kippasin lannat muiden lantojen sekaan ja lähdin hakemaan purua. Täytin kottikärryt täyteen purua ja kippasin ne Panun karsinaan. Vein kottikärryt paikoilleen ja puhdistin vielä ruokaämpärin ja tarkistin, että vesiautomaatti toimii kunnolla. Kun karsina oli siistitty ja kaikki muutkin asiat siellä kunnossa, päätin lähteä tutustumaan Panuun.

Kävelin kaikessa rauhassa tallin pihalla tarhojen vieressä. Huomasin pian upean, kimon hevosen yhdessä tarhassa. Olin avan varma, että tuo komistus oli Panu. Tullessani tarhalle, huomasin Panun kääntävän komean päänsä minua kohti. Se höristi korviaan ja astui pari askelta lähemmäs. Siitä huomasi, kuinka utelias se oli.
- Tule vaan, Panu, en mä sua syö. Olen muuten uusi hoitajasi, löpertelin orille, joka asteli varovasti, mutta ylväästi minua kohti. Pian se oli niin lähellä, että saatoin koskettaa sen pitkää harjaa. Ojensin käteni varovasti, jotta Panu saisi kaikessa rauhassa tutustua uuteen ihmiseen. Se haistoi kättäni ja nyökkäisi hyväksyvästi. Hymyilin ja silitin Panun pehmeää turpaa. Siliteltyäni hetken Panua, huomasin portin vieressä olevan mustan riimunnarun. Kävin hakemassa sen ja napsautin sen kiinni Panun mustaan nahkariimuun. Kiepautin varmuuden vuoksi narun Panun turvan ympärille ja avasin portin. Panu ryntäsi eteenpäin, mutta onneksi olin varautunut siihen ja nyppäsin melko lujaa riimunnarusta niin, että Panu hidasti vauhtiaan. Se hyppelehti vierelläni vähän aikaa, kunnes huomasi, etten välittänyt sen puuhista, jolloin Panu rauhoittui. Panu käveli kiltisti vierelläni talliin sisään.

Vein Panun sen karsinaan ja hain harjat. Otin käyttööni ensin pölyharjan, jolla harjasin Panun huolella molemmilta puolilta. Sen kiiltävä, valkoinen karva oli silkin pehmeää. Panu seisoi kiltisti paikoillaan nauttien harjauksesta. Harjasin pehmeällä harjalla jalat, ja pääharjalla pään. Selvitin harjan ja hännän huolella ja lopuksi puhdistin kaviot. Heti, kun nostin etujalan, se vetäisi sen pois. Sama toistui kolme kertaa, kunnes komensin Panua pysymään paikoillaan. Ori totteli välittömästi ja piti jalkansa ylhäällä. Seuraavaksi takajalka. Panu ei nostanut ensin jalkaansa ollenkaan, mutta nosti sen loppujen lopuksi kymmenen senttiä maasta. Sama tapahtui toisen takajalan kanssa, toista etujalkaa puhdistaessa se riuhtoi jalkaansa koko ajan pois otteestani, kunnes komensin sitä taas. - Noin, hyvä poika, kehuin kun sain kaikki kaviot puhtaiksi. Seuraavaksi laitoin Panulle suitset päähän, joista olin irrottanut ohjat pois. Heti, kun Panu näki suitset, se nosti päänsä ylös ja alkoi luimimaan.

- No niin Panu, laskes nyt se pääs alas, sanoin kärsivällisesti ja yritin laskea Panun päätä. Mitään ei tapahtunut seuraavaan viiteen minuuttiin, kunnes päätin hämätä Panua.
- Hyvä on sitten, ei suitsia, sanoin ja laskin suitset maahan. Otin pääharjan esiin ja aloin harjata päätä. Panu rentoutui heti, kun laskin suitset maahan. Kun Panu oli niin keskittynyt siihen, että harjaan sen päätä, vaihdoin salaman nopeasti harjan suitsiin ja ujutin kuolaimet Panun suuhun. Panu hätkähti siirrostani ja luimaisi julmasti saatuani suitset sen päähän.
- Hah, et osannutkaan arvata tuota, naurahdin. Tiesin, ettei seuraavalla kerralla se tulisi olemaan noin helppoa. Sitten hain juoksutusliinan ja -raipan ja suuntasimme kohti maneesia. Kentällä oli pari ratsastajaa ratsastamassa, kun ohitimme kentän.

Kun pääsimme maneesiin, huomasin onnekseni ettei siellä ollut ketään. Päästin pikkuhiljaa liinaa pidemmäksi, ja annoin panun kävellä vähän aikaa rennosti. Hetken kuluttua pyysin Panua ravaamaan. Se lähti reipasta ja liidokasta ravia eteenpäin, pari pukkiakin tuli. Kun Panu oli ravannut noin seitsemän minuutin ajan vasempaan suuntaan, pyysin sitä laukkaan. Panu lähti reipasta laukkaa ympyrällä, riemukkaasti pukitellen.
- No niin, poika, rauhoitus nyt, rauhoittelin pukittelevaa oria. Pian Panu rauhoittui ja jatkoi innokasta laukkaa. Jonkin ajan kuluttua annoin Panun kävellä ja vaihdoimme suuntaa. Panun käveltyä hetken, pyysin sitä taas raviin. Panu ravasi rennosti, mutta reippaasti eteenpäin. Kohta käskin sen laukkaan, ja Panu ampaisi taas eteenpäin kauheaa pukkilaukkaa. Otteeni meinasi irrota liinasta, kun Panu rykäisi eteenpäin, mutta sain otettua liinasta kunnolla kiinni. Panu laukkasi innoissaan melko pitkän aikaa, kunnes siirsin sen ravin kautta käyntiin. Panu puhalsi hiljaa ja sen kaunis kaula oli kostunut hieman hiestä.
- Hyvä poika, hienosti juoksit, kehuin ja taputin Panua kaulalle. Kun Panun hengitys oli tasaantunut kunnolla, lähdimme takaisin tallille.

Harjasin Panun huolella pehmeällä harjalla riisuttuani siltä suitset. Annoin Panulle pari makupalaa ja sen jälkeen pesin kuolaimet. Vein harjat ja suitset takaisin omille paikoilleen, ja palasin Panun luokse.
- Käyn äkkiä kysymässä Kisshulta, vienkö sut tarhaan ja tuun sitten takaisin, huikkasin Panulle ja suljin karsinan oven.
- Jätä se talliin ja anna sille päiväheinät, Kisshu sanoi hymyillen.
- Selvä, vastasin ja lähdin hakemaan heinää. Otin kaksi siivua heinää ja vein ne Panulle. Se alkoi innoissaan syömään heiniään.
- Kello on vasta puoli kolme, vielä on aikaa puhdistaa sun varusteita. Hain nahkarasvaa, sienen ja vähän vettä ja vein ne satulahuoneeseen. Jätin ne penkin viereen ja hain satulan. Aloin puhdistaa satulan nahkaosia huolellisesti. Puhdistin myös jalustinhihnat ja harjasin satulavyön ja -huovan karvoista. Hommaan meni noin puolisen tuntia, ja kun olin valmis, vaihdoin satulan suitsiin. Purin suitset osiin ja aloin puhdistaa niitä osa kerrallaan. Suitset olivat melko likaisessa kunnossa, joten hommaan meni melko kauan. Lopuksi kokosin suitset. Onneksi solkien kohdille oli jäänyt painaumat, niin sain suitset laitettua oikean mittaisiksi. Lopuksi kiinnitin kuolaimiin vielä ohjat, ja laitoin tavarat paikoilleen. Huomasin, että varusteiden puhdistukseen oli mennyt aikaa reilu tunti. Kävin vielä moikkaamassa Panua, jonka jälkeen menin odottelemaan isää, joka tulikin hetken kuluttua. Ensimmäinen päivä Panun kanssa oli ollut todella mukava :)

29.07.2008 estevalmennus Pikantti, 115cm
Panu oli valmennuksen alusta saakka reippaana ja valppaana. Panu kuitenkin näytti olevan kiinnostuneen enemmän muista hevosista, kuin valmennuksesta, mutta Kisshu teki orille selväksi, ettei sellainen peli vetele. Panu hyppäsi reippaasti, vaikka välillä ei oikein tahtonut nostaa takajalkojansa, jonka seurauksena ylin puomi putosi. Panu lämpeni kuitenkin nopeasti ja sai rytmistä kiinni. Panu kuumeni hieman kun siirryttiin 100cm trippeliin, mutta Kisshu piti orin hyvin hallinnassa. Orin laukka oli ensin hieman löysää, mutta parani loppuun mentäessä. Panu osasi itse määrittää paikan mistä hyppäsi ja Kisshu seurasi oria hyvin mukana. Oikein hieno ori, jolta löytyy kapasiteettia esteratsastuksen parissa.

10.07.2008, kouluvalmennus Yélna, Vaativa B
Panu kuului valmennuksen kolmenkoplaan, jotka kiinittivät kokoajan huomionsa valmennuksen ainoaan tammaan. Ori hörähteli vähän väliä tammalle, mutta kuitenkin hallitsit oria oikein mallikkaasti. Ori kulki kaikissa kolmessa askellajissa hyvin kootusti. Panu vaikutti oikein rentoutuneelta koko valmennuksen ajan. Orin ravi oli upeaa katseltavaa. Avotaivutukset sijuivat siististi, kuten myös sulkutaivutukset ravissa. Laukassa sulkutaivutuksia kannattaa vielä harjoitella. Siirtyminen peruutuksesta laukkaan onnistui kuitenkin hienosti. Todella hyvin yhteistyötä tehnyt pari, vaikka Panun huomio olikin välillä vähän muualla.

28.06.2008, estevalmennus Katvustossa, 70cm, ratsastaa Ziki
Ensimmäinen kerta Panun selässä loisti. Ori oli alkutunnista todella haastava, se jäi painamaan kädelle ja se oli kovin vaikea ratsastaa hyvässä tahdissa jumppasarjalle, koska Panusta oli kivempi tehdä useampi mutka matkalla jumppikselle. Panu kumminkin otti lopulta hyvin pohjeavut, ei oikonut, mutta lisäsi vauhtia aina enemmän kuin tarvitsisi. Innarin hyppäys sujui Panulta hyvin, mutta se aina vähän kostautui kun et päässyt orin suuriin loikkiin mukaan. Jos kevyt istunta on vaikeampi, voi koittaa esteistuntaa, jolloin on lähempänä hevosen tukea. Yksittäisillä esteillä homma sujui paljon paremmin. Lopputunnista hypätyllä radalla Panu oli hyvin mukana, se kuunteli ohjasotteita, jotka olivat rohkaistuneet voimakkaaksi lopputuntia kohti. Ensimmäisen kerran rata oli vaikeampi hypätä kun Panu sai laukassa vähän omia mieltymyksiä pukitella, mutta toisella radalla se oli jo paljon rennompi.

26.06.2008, estevalmennus Cheval Delamer, 100cm
Panu oli koko valmennuksen ajan reipas, ja meinasi pari kertaa lähteä altakin. Kisshu sai kuitenkin Panun rauhoitettua ennen esteille menoa. Alussa Panu oli vähän kömpelö, eikä nostanut jalkojaan tarpeeksi ylös. Kun nostimme esteet metrin korkeudelle, ei hyppäämisestä tullut mitään. Kisshun ottaessa kunnolla suusta, alkoi meno näyttää paremmalta. Panu alkoikin tajuta, ettei voisi tehdä mitä haluaa. Lähestyminen esteelle oli melko hyvä, nuori hevonen ei ihan vielä osaakaan hallita vauhtiaan. Kisshu istui Panun selässä hyvin, istunta oli todella hyvä ja kädet pysyivät paikoillaan. Kevyeeseen istuntaan nouseminenkin sujui kohdalleen.

26.06.2008 - Kisshu
"Nyt ollaan vain sinä ja minä" juttelin Miehelle kun mietin kuinka Sussu oli eroitettu hoitajan virastaan kuukausi sitten. En ollut saanut Panun kanssa kunnon laatu-aikaa hetkeen, joten nyt minun piti alkaa taas viettämään aikaa upean orini kanssa. Se saavutti vastikään SLA-II palkinnon kasvattajanpäivillä, jossa Katvusto sai AB-laadun.

Ajattelin että tänään voisin vähän ratsastaa maastossa kanssasi, harjasin Panun pesarissa, putsasin kaviot ja pistin varusteet Panulle. Ennen maastoon lähtöä soitin kengittäjälle, jonka pitää kengittää illalla orilaitumella riehuneita herroja. Ratsastin Panun kanssa alkukäynnit ja ravit pitkää metsäreittiä pitkin, saavuimme maastoestepaikalle, jossa aloitimme jo harjoittelemisen ravissa ja laukassa mentäessä porrastettua mäkeä. Panu oli varsin innoissaan, piti antaa ohjaa, taputtaa ja rentoutua monissa tilanteissa ja kiekuroissa mitä Panu aina tekikin. Kun lopulta päästiin hyppäämään ajattelin ettei vesiesteitä mentäisi. Aluksi hyppäsin tukkiesteitä, tukkisarjaa ja muita normaaleita ja helpompia esteitä. Lopulta tuli kaamea rankkasade, joka pakoitti ratsastamaan nurmi alueelta pois käynnissä ja ravaten takaisin nopeasti tallille. Annoin maneesissa panulle hetkeksi pitkiä ohjia, mutta jatkoimme ratsastusta tekemällä vielä ravipohkeenväistöä, sekä laukassa taivutuksia ja asetuksia. Taputin Panua kovasti loppuraveja ratsastaessamme ja annoin vielä pitkät ohjat lopuksi.

Tallissa hoidin Panun pois, puhelin sille, mutta tiirasin enemmän kelloa koska kengittäjä oli pahasti myöhässä ja hevoset olivat seisseet oritallissa turhaan pian jo toista tuntia ja Panullakin oli tullut melkein kahden tunnin ratsastus kun maastossa kului aika siivillä lentäen. Olin ylpeä Panusta, se ei ollut hyppinyt järjettömiä loikkia ympäriinsä eikä se pelästynyt mitään tai pelännyt sadettakaan, vaikka vähän kimpaantuikin kerran ottamaan omapäistä laukkaa.

20.06.2008, estevalmennus Suviyö, 90-110cm
Sait alussa tehdä hyvinkin paljon töitä Panun nenän kanssa. Se painoi ohjalle minkä kerkesi ja saitkin ohjeeksi yrittää pitää sen nenä ylhäällä eikä peräänannossa jossa Panu niin helposti pääsee painamaan kädelle. Ratsastajan kannattaisi yrittää ratsastaa enemmän eteen pohkeella ja vähemmän ohjalla. Löysitte kuitenkin ponnistuspaikat helposti ja ylititte esteet tyylillä. Rennot hypyt tekivät että laukka oli helppo pitää kasassa jolloin saitte miltei aina oikeat askelmäärät väleihin. Vain yksi sarja tuotti teille ongelmia mutta muuten kaikki sujui hienosti!

20.03.2008 - Sussu (hoitaja)
Jestas. Olin huomaamattani pyöäräillyt koulun jälkeen tallille ennätysajassa. Tiedä sitten mistä sekin johtui, mutta lähinnä olin iloinen koulun loppumisesta ja siitä, että näen rautiaan kakaran jälleen. Totta, olin haaveillut kyseisestä orista vaikka kuinkapaljon ja vihkoni sivutkin olivat täyttyneet erillaisista tuherruksista. No, niistä ei sen enempää, sillä piirrustustaitoni oli enemmän ja vähemmän ruosteessa. Määrätietoisesti otin suunnakseni hangessa oritallin, josta kurvasin suorintein Panun karsinan luokse. Nuori mölyapinahan oleilikin karsinassaan, naurahdin sen ilmeelle kun avasin karsinan oven ja tuppauduin karsinaan.

"Kas hei Panu. Tulin taas.." lausahdin orille ja naurahdin. Sen tummat silmät tutkivat minua hetken hiljaa ja ori puhahti. Naurahdin itsekseni jaliu'utin kättäni rautiaan kakaran kaulalla tunnustellen. Kuulin kolahduksen, kun Jade talutti Kalevantulen herran karsinaan. Panun korvat olivat vaipuneet hetkeksi luimuun ja hymähdin orille. Annoin käsieni liukua hevosen ryntäille, ja jatkaa siitä aina matkaa Panun jalkoihin. Tällöin jo orikin alkoin kiinnostua toimistani. Tunnustelin hetken orin etujalkaa, kunnes pyysin sitä nostamaan jalan ylös. Ei minulla toki ollut mitään, millä puhdistaa kavio, mutta kunhan kokeilin. Laskin jalan maahan ja nostin käteni Panun selän päälle. Annoin sen liukua orin selkärankaa pitkin aina lautasille asti. Seuraavaksi liu'utin kättäni Panun vatsaa pitkin hetken aikaa, mutta ei ori aristanut sitäkään. Tutkin vielä takajalan, ruhjeiden, lämmön tai jonkin ylimääräisen varalle, ennen kuin toistin saman toisella puolella. Nuoren hevosen karva oli kiiltävää ja muutenkin ori näytti terveeltä. Hymähdin ja hain riimun, joka oli roikkunut karsinan edessä. Asetin riimun rauhallisin ja päättäväisin elkein Panun päähän ja ori puhahti luimistaen hieman.

"Olepas nyt kunnolla kakara." sanoin pojalla ja kiinnitin riimun. Taputin herraa kaulalle ja nappasin riimunarun, jonka kytkin riimuun kiinni. Tönäisin karsinan oven kokonaan auki ja pidin huolen siitä, että menin ennen Panua ulos karsinasta. Nuori hevonen ei kuitenkaan koettanut rynnätä mihinkään, vaan seurasi luimien perässäni. Katsoin parhaakseni tiukentaa otetta ja nappasimpa samalla riimustakin kiinni, tiedä mitä Panu keksisi, kun kävelemme tallin käytävää pitkin.

Ihme kyllä, selvisimme hengissä ulos asti. Panun hirnui kuuluvasti ja saikin vastauksen jostain tarhasta. Hymähdin itsekseni. "Kuuleppa poika, sinua pitäisi joku kerta juoksuttaakin ja joskus totuttaa ratsastajaankin... Voisimme toki myös harjoitella tätä talutusta, kun senäyttää hieman rynnivää olevan... Mennäänpäs heti kentälle." juttelin orille ja lähdin kuljettamaan sitä päättäväisesti kohti aidattua kenttää. Panu alkoi tanssahdella ja yritti rynniä, kun talutin sitä kohti kenttä. Ori pysyi kuitenkin käsissäni ja pääsimme kentälle asti. Suljin portin perässäni, sillä Panu saattaisi hyvin karata käsistäni. En toki pelännyt orin taluttamista, mutta olisihan se vähän surku, jos Panu karkaisi toisena päivänä. Löysäsin riimunarua hieman. Lähdimme liikkeelle rauhallisella kävelyllä, ja välillä jouduin tyynnyttelemään Panua, kun herra meinasi lähteä liian lujaa ja pyrkiä edelleni.

"Pruuut Panu." tyynnyttelin oria jälleen hetken päästä. Kiersimme kentän uria, teimma voltteja, kiemuroita ja muuta sellaista. Hyvän ajan kuluttua tunsin Panun rentoutuvan huomattavasti ja suurin egoileminen jäi pois. Orin askellus meni yhteen omani kanssa ja hymy nousi kasoilleni.

"Ravia." sanoin ja naksautin kieltäni. Panu höristi korviaan ja lähdin juoksemaan orin rinnalla, mutta Panupas ei tykännyt tästä rauhallisesta vauhdista, vaan karautti laukkaan välittämättä minun käskyistäni, päästin turvallisin mielin irti riimunarusta, koska en tahtonut palojälkiä, saati sitten raahautua Panun perässä. Panu teiskui hetken ja päästeli höyryjään pihalle. "Tsooh... Poika.. Ei mitään... Tsoooh..." juttelin Panulle hiljaisella lempeällä äänellä kun lähestyin puhaltavaa oria rauhallisesta. En syöksynyt ensimmäiseksi kiinni riimunaruun, sillä se olisi voinut pelästyttää Panun, vaan ojensin käteni orin haisteltavaksi ja rapsuttelin seitä hiljaisella äänellä jutellen. En ollut huomannut, että meillä oli katsojia. Jade ja Tepuli olivat olleet katsomassa Panun kiinniottoa ja molempien kasvoilla aaltoili hymy. Huomasin heidät vasta, kun lähdin taluttamaan Panua kentän ympäri, tällä kertaa käynnissä ja rauhallisessa sellaisessa.

"Ai.. Hei" sanoin hieman hämmentyneenä tytöille. He hymyilivät minulle lämpimästi. "Toimit hienosti Panun kanssa... Niin, olen muuten Jade, hoidan Kamua ja tuo tuossa on Tepuli ja hän hoitaa Kaakkoa, sitä eläkeläispappaa.." Jadeksi esittäytynyt tyttö kertoi ja esitteli samalla Tepulinkin. En oikeastaan ollut tutustunut tallin muuhun orivalikoimaan ja naurahdin. "Joo, Sussu moi, hoidan tätä rautiasta kakaraa." sanoin virnistäen ja rapsutin Panua kaulalta. Olin kai tottunut sanomaan sitäkin rautiaaksi kakaraksi, koska sehän oli rautias ja kakara. Panun tummat silmät katselivat kahta muuta ja sen korvat painuivat hieman luimuun. Hymähdin orille ja katsoin tyttöihin.

"Heitän Panun tarhaan ja putsaan sitten sen karsinan. Voisitteko sen jälkeen näyttää minulle Kamun ja Kaakon?" puhelin ja kysyin samalla, koska tahdoin ystävystyä muidenkin hoitajien kanssa. "Joo! Me varmaan mennään talliin jo harjailemaan orheja, vai mitä Jade?" Tepuli kysäisi ja Jade nyökkäsi, jolloin tytöt lähtivät tarpomaan hangessa oritallia kohden.

"Jaha poika. Nyt mennään, äläkä sitten ryntäile." sanoin Panulle ja työnsin kentän portin auki ja lähdin taluttamaan Panua tarhaan. Tarha-alue oli ihmeen rauhallinen ja matkakin sinne sujui hyvin, vaikkakin Panu pelästyi hieman oravaa, joka loikki tallipihan poikki puuhun. Se ei kuitenkaan lähtenyt reuhomaan, vaan pysyi käsissä. Oravatapauksen jälkeen kakara alkoi egoilemaan, mutta siltikään se ei rynninyt, josta olin tyytyväinen. Vapautin egoilijan tarhaan, riimupäässä, sillä minua ei huvittanut juosta siivoilemisen jälkeen riimuttoman kakaran perässä. Panu puhisi ja laukkasi tarhan ympäri ja tuli viivähtämään hetkeksi luonani, jolloin sain sipaistua orin lämmintä kaulaa, ennen kuin se lähti ravaamaan pois päin. Itse lähdin tarpomaan kohti tallia. Vaikka lunta ei kovinkaan paljolti ollutkaan, oli kulkeminen hivenen raskasta. Pakkanenkin oli kehdannut nipistellä poskiani ja huomasin nokkani vuotavan hieman.

Astelin talliin sisään ja vilkaisin kelloa. Se oli ihan kohtuu ajassa, joten lähdin hakemaan lannan luonti välineet. Tällä kertaa Panun karsina oli viimekertaista sotkuisempi ja jouduinkin tuomaan sinne uusia alusia. Puhdistin orin juoma- ja ruokakupinkin aikani kuluksi ja kärräsin sitten lannat lantalaan. Työnsin kotti kärryt takaisin paikoilleen ja loin silmäyksen Panun karsinaan. Se oli siisti. Nyt siis voisin tutustua Kamuun ja Kaakkoon. Astulin muutaman karsinan eteen päin ja näin Jaden hääräämässä rautiaan orin jalkojen kanssa. Hän kuitenkin huomasi minut ja hymyili.

"Moi Sussu! Tässä on Kalevantuli, jota Kamuksi näin yleisesti kutsutaan. Kamu on noin yhdeksänvuotias ori, jolla kisataan esteissä jonkin verran ja onhan poika aika hyväkin siinä. Kamu on mukava käsitellä, mutta ratsastaessa se on vähän villi." Jade paapatti ja hymy nousi kasvoilleni. Kamu kuullosti kivalta hevoselta.

"Mukavan oloinen tuo Kamu.. " sanoin hieman hajamielisesti ja ojensin käteni orin haisteltavaksi. Ori puhalsi kasvoilleni lämmintä ilmaa ja sai minut naurahtamaan. "Niin, ja jos Kaakon tahdot nähdä, Tepuli on sen kanssa tuossa vastapäisessä karsinassa.." Jade sanoi ja käännyin ympäri ja näin rautiaan suomenpienhevos orin. Tepuli nyökkäsi minulle ja jatkoi Kaakon silittelyä. "Tämä on kai sitten Kaakko?" kysäisin huvittuneena, kun Tepuli ei ollut minulle paapattanut samaan tapaan kuin Jade hoitohevosestaan.

"Joo, Kaakko. Pappa on kohta yhdeksäntoista vuotias, mutta hirmu mukava ori.." Tepuli sanoi ja katseli Kaakkoa rakastavasti. Hymähdin. Tepulista ei tuntunut saavan oikein mitään irti nyt. "Joo... Taidan hakea Panun tarhasta ja harjata sen, jonka jälkeen lähden kotiin rentoutumaan.." sanoin Jadelle, joka ei kuullut ja Tepulille, joka oli kiinnittänyt huomionsa Kaakkoon. Kohautin olkiani ja lähdin marssimaan kohti Panun tarhaa.

Tarhassa kakaramme olikin jo valmiina tulemaan sisälle, eik äsitä tarvinnut liioimmin jahdata, koska se antoi hyvin helposti kiinni. "Hyyyvä poika.." sanoin venyttäen ensimmäistä sanaa ja rapsuttelin Panua. Ori egoili tietenkin kävellessään ja meinasikin rynnistää, mutta 'pruut' tehosi tällä kertaa ja ori hiljansi vauhtiaan. Olin tyytyväinen siihen, miten Panu pysyi hallussani entistä paremmin. Karsinassa sidoin orin riimunarulla kiinni ja jätin sen hetkeksi yksin, kun hain harjauskamppeet. Panu näytti rauhalliselta, miltei väsyneeltäkin, joten harjasin orin vain nopsasti puhtaaksi lumesta ja puhdistin sen kaviot, sekä tarkistin jälleen ettei se ollut saanut tarhassa, eikä kentällä mitään ruhjeita, eikä sen jalat olleet lämmenneet yhtään. Kaikki oli kunnossa. Harjauksen jälkeen päätin hieman hieroa oria, joka ei viitsinyt ihmetellä enää sormieni pyörivää liikettä sen lihaksissa. Taisipa se tykätä siitä.

Muutaman hetken kuluttua olin hieronut herraa mielestäni tarpeeksi ja taputin kakaraa kaulalle. "Olepas sitten kiltisti taas, kun en ole täälä. Ensi kerralla jatkamme harjoituksiasi, pitäähän egoilijan osata käyttäytyä kunnolla." sanoin orille, kun suljin sen karsinan oven. Vein Panun harjat paikoilleen ja huomasin, että Jade, sekä Tepuli olivat lähteneet jo. Astelin ulos ja hyppäsin pyöräni selkään. Ja ei kun kotio.

13.03.2008 - Sussu (hoitaja)
Selailin huvikseni lehteä, ja näin siinä ilmoituksen tallista, nimeltä Katvusto, joka haki hoitajia. Ohessa oli myös lista hevosista, joilla ei ollut hoitajia ja yksi näistä nostatti hymyn huulilleni. "Poikamies KAT - Ori yli-isolla egolla" - olisiko tässä viimeinkin se hevonen jota olin etsinyt? Minulla oli tapana etsiä haastavia kavereita, etenkin nuoret yksilöt olivat lähellä sydäntäni. Kaipasin hevosten kanssa yhdessä oloa ja tälläinen ori vain kolahti takaraivoon. Olinhan minä hoidellutmukavaa suokkitammaa tuossa taannoin ja osallistunut sen varsojen koulutukseen, mutta tälläinen päälle vuoden oleva ori kiinnosti suuresti. Mikäpä siinä? Heitin kamppeet niskaani ja tarkistin tallin osoitteen lehdestä. Se oli n 10 kilometrin päässä, ja moinen matkahan taittui nopsasti fillaroiden, vaikka siellä aika kettumainen keli olikin. Pyöräillessäni mietin paljon, millainen ori tämä Poikamies oli, ja viihtyisinkö Katvustossa, sekä ennen kaikkea, hyväksyttäisiinkö minut mukaan porukkaan.

Katvuston avautuessa näköpiirissäni ahkeran polkemisen jälkeen, olin enemmän kuin tyytyväinen. Talli näytti kotoisalta, kaikkine lisukkeineen. Vein pyöräni erilliseen telineeseen ja venyttelin. Minua vastaan talsi sopivasti tyttö hevosen kanssa ja hän virnisti minulle iloisesti.
"Hei! Oletko uusi? Se lehti-ilmoitus taisi tehdä hyvää.. Olen muuten Kisshu" tuo vieras tyttö puhua pulputti minulle pidellessään nätin näköistä suokki tammaa.
"Öh, joo. Olen Sussu ja kiinnostuin vain Poikamies KAT-nimisestä orista ja päätin tulla katsomaan, olisiko siinä minulle hyvää ajanvietettä..." sanoin hieman arasti ja hymyilin pikkaisen.
"Oo! Panu onkin kaivannut jo hoitajaa... Varmasti ihastut poikaan, ja saanen esitellä herran emän, BS Taika-Tyttö, tutuille pelkkä Tea." Kisshu hymyili esitellessään tamman, josta oli selvästikin ylpeä.
"On se hieno... " lausahdin ja ojensin kämmenini tammalle haisteltavaksi. Kisshu tarkkaili minua hetken hiljaa, kunnes hän puhkesi taas puhumaan:
"Vienpäs Tean tarhaan ja tulen esittelemään sinulle Panun... Ehkä voit aloittaa orin kanssa jo tänään?" Hymyilin itsekseni ja nyökkäsin innoissani. Kisshu vaikutti hyvinkin mukavalta ihmiseltä.

Hetken kuluttua Kisshu oli vienyt minut talliin, jossa möykkäsi jokin ori. Kisshu naurahti.
"Tämän päivän luontoääni, isolla egolla varustettu suomenjuntti, joka tottelee nimeä Panu." tyttö sanoi ja sai minut nauramaan ja samalla rentoutumaan. Kävelimme hetken matkaa käytävää pitkin ja tulimme hiukan luimivan rautiaan orin eteen, jonka tummat silmät tarkkailivat meitä.
"Ja tämän näköinen on päivänluontoääni." Kisshu sanoi ja astahdin lähemmäs. Panu käänsi päätänsä hieman ja puhalsi ilmaa kädelleni, joka oli ojennettuna sitä kohden. Tiesin, että tässä hevosessa oli sitä jotain, sanoinkuvaamaton tunne täytti minut ja upotin sormeni Panun harjaan. Ori katseli minua ja kuulin Kisshun naurahduksen.
"Iso ego on jälleen saanut yhden tytön heikoksi. No, mutta miten on? Tahdotko hoitaa Panua?" Kisshu nauroi ja yritti pitää äänensä asiallisena. Käänsin katseeni tallin omistajaan ja virnistin pienesti.
"Ja vielä kehtaat kysyä!" sanoin ja rapsuttelin Panua, joka näytti rentoutuvan rapsutuksista. Rautias kakara oli tosiaan sitä mitä olin toivonut. Kisshu virnuili.
"No, asia on sovittu. Panun kanssa saat puuhailla mitä mieleen tulee -tosin järjen kanssa." Kisshu lausahti ja lähti varmaankin viemään loppuja hevosia ulos. Vilkaisin puhelimeeni, jonka kello näytti puolta neljää. Ehtisin harjaamaan orin ja siivoamaan sen karsinan, ennen kuin pitäisi lähteä kotiin.

Varustehuone löytyi helposti. Hain Panun harjat ja aukaisin orin karsinan oven pujahtaakseni karsinaan. Varmuuden vuoksi sidoin Panun kiinni, sillä en tiennyt vielä orin luonteesta juuri mitään, vaikka aika matcholta se vaikutti. Harjasin oria pyörivin liikkein kumisualla ja herra näytti nauttivan hellästä huomasta. Se seuraili liikkeitäni hiukkasen vaativa katse silmissään. Kun olin saanut orin harjatukki kumisualla käyttelin pölyharjaa tottuneeseen tapaan. Seuraavaksi olisi vuorossa kaviot, saisi nähdä mitä sorttia Panu oli. Nostaisiko se koipensa kiltisti vai joutuisiko repimään jalkaa kaikin voimin ilmaan. Veikkasin jälkimmäistä, mutta erehdyin, sillä jalka nousi mukavasti. Putsasin tämän etujalat ja siirryin takasiin, jotka eivät tuottaneet ongelmia. Mukavahan tämä polle oli. Aloin huvikseni liu'uttaa sormiani Panun lihaksilla hierovaan tahtiin ja katsoin miten ori reagoi siihen. Hiemanhan se ihmetteli, mutta näytti kumminkin pitävän. Hieroin oria pyörivin liikkein hetken aikaa, kunnes käteni puutui pahemman kerran ja taputin poikaa kaulalle. "Jospa veisin sinut nyt tarhaan reuhuamaan ja sitten putsaisin karsinasi ja lähtisin?" juttelin orille. Se ei tietystikään ymmärtänyt, olihan se hevonen. Naurahdin itselleni ja suljin Panun karsinan ja lähdin viemään harjoja paikoillensa, samalla paikallistin lannanluonti välineet, koska niitä tulisin tarvitsemaan.

Panun taluttaminen oli harvinaisen ongelmallista puuhaa, tai ei perjaatteessa, mutta kuitenkin. Herra näet innostui esittelemään mahti liikkeitään ja egoilemaan. Nauroin orille ja päästin sen tarhaan purkamaan ylimääräistä energiaansa. Panu karautti koreaan laukkaan jasuljin portin huolellisesti. Ei olisi hyvä mokailla ensimmäisenä päivänä. Lähdin takaisin tallille, koska lannat piti luoda. Tietenkin. Olinhan Panun hoitaja, se kuului tehtäviinä. Panun hoitaja, kuullostipa se hienolta. Hain kottikärryt ja muut välineet sieltä, mistä ne olin paikantanut ja kärräsin ne Panun karsinalla. Panun karsina oli jokseenkin siisti ja sen putsaamisessa ei mennyt kovinkaan kauaa. Näin. Viimeinkin, ensimmäinen kivahko pari tuntinen oli vietetty tallilla ja tunsin itseni pirteän väsyneeksi.

Kotiin pyöräily vei odotettua enemmän aikaa, koska haaveilin Panusta ja orin kuolutuksesta ja jutuista, mitä tulisin orin kanssa vielä tekemään.

10.02.2008 - Kisshu VRL-2283
Oli aika taas vähän seurata miten Poikamies pärjäili tarhassa Tean kanssa. Hyvin se uskalsi erkaantua jo vähän pidemmälle matkalle, mutta kumminkin laukkasi pelkurimaisesti takaisin emänsä luokse.

05.02.2008 - Kisshu VRL-2283
Tänään talliin syntyi uusi hevonen, Poikamies KAT. Upea BS Taika-Tytön viimeinen varsa syntyi orina ja on aivan emänsä näköinen liinakko syntyessään. Väri varmasti tummuu ajan myötä. Poikamies käveli pian tarmokkaasti ympäri karsinaa ja puuhki innoissaan ensikertaa ilmaa, Tea selvisi synnytyksestään hyvin siihen katsottuna, että oli jo varsonut useamman kerran. Tea jää pian varhaiseläkkeelle, kun ei kilpailuissa enään ole suurta kulutuksen halua.