Jos joku sattui etusivun lukaisemaan - siis loppuun asti - niin tietääkin jo että Keksitalli sijaitsee kaukana Suomen Lapissa. Alue on monista virtuaalitalleista poiketen melko karua, paitsi kesäisin kasvukauden huipulla ne kituvimmatkin ruohokasvit nostavat päätään ja vuonot kukkivat mitä kauniimmin. Ja koska lähin kaupungiksi (tai kyläksi) kutsuttava alue sijaitsee reilun 45 kilometrin päässä ja tallin bussiliikenne on suorastaan surkeaa (aamulinkka + iltalinkka per päivä), eivät tontit olleet mitenkään kovin kalliita. Siksipä meilläkin on runsaan 35 hehtaarin tontti, joka on paljon pelkäksi tarha-alueiksi ja "joutomaaksi". Heinät ja kaurat hankitaan nimittäin suosiolla etelästä, eivät ne täällä kuitenkaan kasvaisi tarpeeksi.
Itse talli käsittää ihanan ihanan kivitallin, joka muistuttaa enemmän lahoa navettaa kuin laadukasta ratsutallia. Ja kyllähän se on vanha navetta, jos totta puhutaan. Vieläpä niin vanha, että museovirasto on kieltänyt sen kaatamisen jotta saisimme rakentaa paremman tallin tilalle. Mutta mikäs siinä, se ei minua haittaa. Laajennoksilla ja vähittäisillä katon korotuksilla ynnä muilla askareilla joita en jaksa luetella, on romahduskuntoisesta kivikasasta saatu oikein sievä ja tilava talli 15 hevoselle. Tai no oikeastaan kaksikin tallia, sillä neljä viimeisintä karsinaa sijaitsevat erillisessä tilaosassaan. Näiden kahden rakennuksen väliin on pystytetty pihatto (joka näin sivuhuomautuksena vetää kolme hevosta tai viitisen ponia, joten tilaa kyllä riittää omistajan hetkellisille hevosenostohimouhreille). Ilmastointi rajoittuu "valitettavasti" kotitekoisiin (mutta yllättävän tehokkaisiin) aukkohommeleihin, mutta sähköt ja vesi talliin kuitenkin tulevat. Lisäksi ne ainiaat satulahuone, wc ja rehuhuone ovat myöskin olemassa. Ja pari pesuboksia, ylellistä eikös?
Tallin yläkerrassa (jonne pääsee siis sitä oikeasti tukevaa lankkua tai portaita pitkin) sijaitsevat kuivaushuone ja heinävarasto. Ullakoksi, vintiksi ja miksi ikinä kutsuttukkaan osasto on oikeasti ihan viihtyisä, joskin se on täytetty suurimmaksi osaksi korsirehuilla ja märät loimet saa (=pitää) kärrätä viereiseen huoneeseen kuivamaan. Rahatilanne ei erityisemmin kestä että tallinkokoinen kasa heinää joudutaan vaihtamaan homeen vuoksi...
Ratsastusmahdollisuuksista ei ole paljon kerrottavaa. On meillä tietysti kenttä, vieläpä hyvä ja suurehko sellainen estekalustoineen, mutta maneesista on turha esittäkkään toiveita. Rahaa siihen ei ole ja ainakaan tähän mennessä kukaan kävijä ei ole ollut sokerista. Eli suomalaisella sisulla
pärjäilemme! Maastot kuitenkin ovat, ja ne vasta ovatkin jotakin! Tasaisia ruohomättäitä ei juurikaan löydy - sen sijaan vuonot, metsät, tunturit ja kaiken maailman maaperät tarjoavat vaihtelua ja seurattavaa. Mitenkäs muutoin Lapin matkailuvaellukset olisivatkaan niin suosittuja.
Tallin lisäksi pihamaalla seisoo pari aittaa (mitään erityisiä tarkoituksia niillä ei ole, toimivat varastoina lähinnä), omistajan talo, pienehkö mökki, pari koirankoppia ja tietysti tarhat ja tiet laitumille. Pohjapiirroskin on saatu aikaan, jee!
|
:: Aikataulut: 07.00 :: aamuruokinta |
:: Lisäinfoa: :: hevosia saa paijata |