Täältä löydät kaikki entiset hevoseni, jotka ovat minulla kuolemaansa saakka olleet. Jokainen hevonen on ollut minulle hyvin rakas, eikä kukaan voi niitä ikinä korvata. Olen hyvin onnellinen näistä hevosista, jotka matkan varrelleni ovat siunaantuneet. Säilytän näiden sivuja tilanpuutteen vuoksi täällä, jolloin ne eivät enää vie tilaa webhotellistani ja saavat olla netissä aina. Toivottavasti nämä sivut löytyvät googlettamalla, sillä joidenkin jälkeläisten sivuille ei ole uusia osoitteita ilmestynyt.


Keskiviikon Siivetön, suomenhevosori
Samiin rakastuin heti ensi silmäyksellä. Komea oripoika oli ulkomuodoltansa aivan upea ja rakenteeltaankaan ei mikään huono. Sami oli reipas ratsastettava, jonka kanssa ei koskaan ollut tylsää. Tykkäsin Samista mielettömästi.

Yonette OR, welsh B -tamma
Netta oli oikein mukava poni, johon tykästyin jo ostamisvaiheessa. Netta ei meillä valittettavasti kerennyt kauaa olla, jo korkean ikänsä vuoksi. Netta kuitenkin ehti kilpailla meillä muutamat kisat, sijoittuenkin.

Kirveltäjän Kismet, suomenhevosori
Kismet oli alusta alkaen yksi lempihevosistani. Reippaan ja rohkean luonteensa ansiosta myös kokemattomimmat ratsastajat pystyivät opettelemaan Kismetillä mm. esteiden ylittämistä. Kismet oli hieno estetykkini.

Avanther, KWPN-tamma
Ava oli hieno Hollannista tuotu estehevonen, jonka kapasiteetti riitti ylittämään korkeimmatkin esteet. Ava sai kolme kaunista varsaa, joista tulee hyviä estetykkejä. Ava oli lempeä ja mukava hevonen, eikä olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään.

Suzyn Viuhaus, gotlanninrusstamma
Lopetettu 03.05.2006 jalkavamman vuoksi. Viuhu oli oikein mukava ja yhteistyöhaluinen poni, joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Joskus Viuhu saattoi olla huonolla tuulella, mutta reippaalla lenkillä kaikki huolet unohtuivat.

Lefkulla Löpet, gotlanninrusstamma
Lilli oli oikein mukava otus, joka majaili meillä lähinnä pullaponina. Lilli pääsi kuitenkin kiertämään jokusen kerran kisoissa, ja ihan hyvin pärjäsikin. Lilli oli loistava yleisratsu, jonka kanssa pystyi tekemään mitä tahansa.

Lumon Levoton, suomenhevosori
Lumo oli myöskin yksi suosikeistani. Tästä orista luopuminen oli hirvittävää tuskaa, mutta pakollista. Lumo oli reipas ja iloinen oripoika, joka sai ihmisenkin aina hyvälle tuulelle. Lumon kanssa oli aina kivaa, eikä yksikään ratsastusretki jäänyt tylsäksi.

BDF Cristine xx, täysiveritamma
Tiina oli ensimmäinen laukkahevoseni, ja loistava sellainen. Eihän Tiina ehtinyt paljoa kilpailla, mutta treenailimme ja vietimme paljon aikaa tamman kanssa. Tiina oli elämäniloinen otus, joka ei koskaan suuttunut, tai ollut allapäin. Tiina tuntui löytävän kaikesta jotain positiivista. Se oli erittäin hieno piirre tässä hevosessa.

Lumivuon Herminia, ratsuponitamma
Armi oli ensimmäinen ratsuponini koskaan. Sille tielle Armin jälkeen sitten jäimmekin, ratsuponeja on vilissyt tallissa tiuhaan tahtiin. Armi oli hieno esteponi, joka osasi mennä myös nätisti koulua. Armi antoi minulle loistavan kuvan hienosta ratsuponista, jollaisia haluaisin itsekin joku päivä kasvattaa.

Glimhle, KWPN-ori
Kille oli ensimmäinen oikea Hollantilainen tuontiorini. Killestä löytyi potkua, orimainen kova jätkä sai kaikkien tammojen päät pyörälle kulkiessaan tallin pihalla. Ava ja Kille saivat yhdessä kolme hienoa varsaa, ja Kille onnistuikin periyttämään loistavan hyppykapasiteetinsa myös varsoilleen. Killen kapasiteetti on peräisin sen isältä.

Wan's Haines, tinkerori
Hessusta ei voi mitään muuta sanoa, kuin että PARAS. Hessu oli loistava jokapaikan höylä, sillä pystyi tekemään ihan mitä vain, kaikesta hullusta ihan normaaliin kouluratsastukseenkin. Hessu osasi kulkea nätisti kaikkea, ja yölliset maastolaukkaretket ilman satulaa jäivät parhaiten mieleen tästä pojasta.

Auroran Untuvainen, suomenhevostamma
Auroran Untuvainen. Tätä tammaa on hirmuinen ikävä. Taisi peräti olla rakkain suomenhevoseni ikinä. Almo oli paras, ihan kaikista parhain, lempeä ja ystävällinen tamma, antoi aikaa opettelevalle ratsastajalle, eikä suuttunut pienistä virheistä. Almo oli hyvin kärsvällinen otus, joka oli varsoilleen maailman parhain emä.

Taikakuun Hurmos, suomenhevosori
Hannu oli omistuksessani koko pienen ikänsä ja osoittautuikin aivan mahtavaksi oriksi. Hannulla kisattiin ihan jokaista lajia, ja se sijoittui kaikissa. Hannu oli reipas, herkkä ja kuuntelevainen ori, joka hyppäsi rohkeasti eikä kyttäillyt erikoisiakaan esteitä. Hannu oli hyvin hieno ori, jota pienenemmät ratsastajat saivat vain ihailla kaukaa.

Marjametsän Rällästys, suomenhevosori
Ralli oli hieno ja kiltti oripoika, joka asusteli meillä eläkepäivillään. Ralli sai oleilla tarhassa ja nauttia pitkistä rauhallisista maastolenkeistä. Silloin tällöin poika innostui tarhassaan hieman juoksentelemaan ja vielä vanhallakin iällä annoimme sen juosta maneesissa, ja hypätä pientä estettä. Ralli oli hieno hevonen.

T.A. Timjami, suomenhevostamma
Tintti muistutti minua paljon Almosta, joka oli aikaisempi suomenhevostammani. Tintti oli myös reipas, rohkea, luotettava ja rakastettava hevonen. Tintin kanssa uskalti ratsastaa maastossa pitkällä ohjalla vaikka huolen häivää. Tintti ei ollut niitä parhaita kouluhevosia, mutta pärjäsi helpoissa luokissa ja niitti mainetta esteradoilla.

Joaquin TA, ratsuponiori
Jakke on meidän kaunis kouluori. Jakke on hurjan lumoava seisoessaan aurongon hohteessa laitumen portilla odottaen hoitajaa hakemaan sen. Jakke on kaikkien kaveri, ja tuleekin toimeen ihan jokaisen kanssa. Poika kerjää makupaloja ja hellyydenosoituksia kaikilta, jotka sen tielle sattuvat kävelemään. Jakke on ylikiltti poni, josta kyllä tarpeen vaatiessa löytyy temperamenttisuutta.

Horrosmaan Rautasydän, suomenhevostamma
Horrosmaan Rautasydän, eli tuttujen kesken Riina, on perusmukava Suomenhevostamma, jolta löytyy paljon tahdonvoimaa ja sydäntä. Tämä ystävällinen tamma osaa käyttäytyä hyvin mallikelpoisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Jos Riina olisi ihminen, se olisi varmasti käyttäytymisetiketin läpikotaisin tunteva seurapiirineiti. Välillä tosin hyvin käyttäytyvillä seurapiirineideilläkin on päiviä, jolloin on pakko hieman kiukutella...

Silfran Musqout, nf-tamma
Silfran Musqoutia kutsutaan meillä tuttavallisemmin vain Millaksi. Milla on utelias pieni tamma, joka rakastaa huolenpitoa ja hoivaa. Millalla on myös äksyjä päiviä, jolloin ei meinaa sujua sitten mikään. Yleensä Milla on kuitenkin oikein kiltti ja sympaattinen tamma, jolla on hurjasti kykyjä esteratsastuksen puolella.