Tarhassa ja muutenkin laumassa Hippu on oikeastaan keskitienkulkija. Se ei ole johtopäässä muttei kuitenkaan aivan häntäpäässäkään. Se tuntee oman arvonsa ja on hyvin sinut itsensä ja arvojärjestyksen kanssa. Sen osalta ei siis ole orin kanssa huolia, se kyllä tietää paikkansa ja pitää siitä huolen, eikä mene ylempiarvoisia häiritsemään. Nuoremmat orit kun joskus Hippua yrittävät haastaa, Hippu tekee kyllä nopeasti selväksi kuka on niiden yläpuolella ja miten arvojärjestyksessä kuuluu käyttäytyä. Tarhasta ori antaa kiinni ongelmitta. Toisinaan sillä on kuitenkin jotain ihme kiintiöitä ja sen tekee mieli tehdä jotain aivan muuta kuin kuunnella kaksijalkaista punaisena huutavaa hoitajaa. Silloin se lähtee tyytyväisenä toiseen suuntaa ja kun ei olisi kuulevinaankaan. Pienen juoksutus hetken jälkeen ori kuitenkin taipuu tahtoon ja tulee nätisti luokse. Se kävelee näitisti vierellä taluttaessa, tammojen edessä vain hieman saattaa pörhistellä, muuten Hippu on aivan rauhallinen, suorastaan hieman ruunamainenkin.

Hoidettaessa Hippula on välillä raivostuttava, se isottelee ja saattaa näykkiä, mutta se tekee sen vain saadakseen huomiota. Hippulan näykkäykset ovat niin mitättömiä, mutta joskus se saattaa näykkäistä liiankin kunnolla. Harjauksesta ori nauttii elämänsä kylliksi ja varsinkin pieni rapsutus harjan tyvestä ei olisi yhtään pahitteeksi. Joskus ori saattaa jopa ruveta hamuamaan hoitajansa hiuksia, koska kaipaa lisää hellyyttä. Varusteiden laitossa ei ole mitään suurempia ongelmia, lähinnä ori odottaa innolla ulospääsyä. Eläinlääkärin kanssa ori tulee kummempia ongelmia tuottamatta toimeen ja sen kanssa on muutenkin helppo toimia, oli kyseessä rokottaminen tai madotus. Kengittäjän kanssa ori saattaa aluksi olla hieman epävarma, mutta kun kengittäjä vain puhuu rauhallisesti ja hieman rohkaisevasti, ori kyllä alkaa hiljalleen rentoutumaan kengittäjänkin kanssa.

Ratsastaessa ori on energinen ja yhteistyöhaluinen. Alussa ori on hyvinkin kankea ja sillä kestää ennenkuin se lämpenee ja alkaa menemään muotoon. Puolentunnin päästä se yleensä jo alkaa menemään hyvin muotoon ja käyttää takapäätään. Hippulan saa helposti hikiseksi vaikka pelkällä käynnillä, jos vain ratsastajalla riittää puhtia. Ravissa ori innostuu jotenkin liikaakin, koska se on nuorena yritetty kouluttaa ravuriksi vaikka ei ajanutkaan yhtään lähtöä. Laukka on paras askellaji orilla, siinä se jotenkin jaksaa hillitä itsensä ja kulkee sujuvimmin. Pohkeenväistö menee orilla ihan hyvin, kuten myös esimerkiksi ravin lisäys sujuu todella hyvin. Orille ei vielä ole opetettu koululiikkeitä paljoakaan, enkä usko että orista koskaan tulisikaan yleispainotteista. Esteet ovat Hippulalle elämä ja kuolema. Niitä se rakastaa ja niitä se tykkää mennä. Joskus se saattaa innostua vähän liikaakin, mutta ainakaan kurvit eivät ole ongelmia ja vauhdin saa säädettyä todella hyvin laukassa. Ori on hieman kova suustaan, mutta kyljet sillä ovat hyvin arat, joten kannattaa olla varovainen miten sitä vauhtia haluaa lisää. Hippulan hyppytekniikka on välillä kuin jänis, voisi melkein sanoa että se loikkaa esteen yli pitkälle. Joskus hyppy jää hyvinkin lyhyeksi ja välillä näyttäisi kuin ori hyppäisi suoraan esteen päälle. Vielä ei kuitenkaan ole kaaduttu esteelle.