 
(kuvat lataavat hitaasti)Tuossa toisessa kuvassa tamma ei ole takakorkea, vaan se seisoo vinolla maalla.
P E R U S T I E D O T
Ratsastaessa Lilli on yhtä reipas ja kiltti kuin muutenkin. Se on jo vanha konkari, eikä se enää esittele nuoruuden temppujaan
kovin usein. Kun ratsastaja nousee selkään, se saattaa hyvinkin hermoilla vähän, ja otella sivuaskelia, mutta kun ratsastaja on
selässä, ja ohjat kädesä, se on taas oma rauhallinen itsensä. Jos Lillillä ei ole aiemmin ratsastanut, kannattaa silloin ottaa
aika pitkät alkukäynnit, ja tutustua rauhassa omat temppunsa omaavaan tammaan. Kun alkukäynneistä on päästy, ja ratsastaja
ottaa ohjastuntuman, Lilli ryhdistyy ja valpastuu ihan silmissä. Se höristää korviaan, ja on valmis lähtemään pienimmästäkin
vihjeestä raviin. Riittää vain kevyt painallus pohkeilla, ja Lilli on ravissa. Sillä on hiukan vaikeasti istuttava ravi, mutta
se on silti reipasta ja tahdikasta. Lilliä ei kauaa tarvitse kuolaintuelle hakea, vaan se kokoaa olemuksensa jo pienestä puolipidätteestä.
Sekä ympyröistä että volteista tulee kauniin pyöreitä, ja Lilliä ei tarvitse paljoakaan sisään asettaa, joskus saattaa joutua
näpäyttämään sisäpohkeella vähän lujempaa, mutta muuten tamma asettuu ihan nätisti. Ja vihdoin päästään laukkaamaan.
Lilli nostaa laukan helposti, jos saa selvät avut. Sitä on turha yrittää pohkeita hakkaamalla saada laukkaan, koska silloin
se jämähtää aivan paikoilleen. Kun laukka saadaan nostettua, se saattaa tuntua hankalalta ja uonotempoiselta, mutta kun on
laukattu sellaiset 7 metriä, niin Lilli saa tahdista kiinni, ja laukasta tulee mukavan pyöreää ja pehmeää, vaikkakin hiukan nopeaa.
Vauhtiin päästyään Lilli ei suostuisi millään jarruttelemaan, ja hidastaa raviin vähän vastentahtoisesti. Muuten laukassa sujuvat
ympyrät sun muut aivan yhtähyvin kuin ravissakin. Vaikka Lilli ei olekkaan mikään kouluratojen kuningatar, se osaa silti suhteellisen
hyvin sekä pohkeenväistön, että etuosakäänöksen. Samoin kuin laukannostoissa, noissakin koululiikkeissä Lillille pitää antaa selvät
avut, niin se menee ne ilman suurempia mutinoita. Tuossa taisi tulla kerrattua perinpohjin Lillin kouluratsastukselliset taipumukset,
joten käännetäämpä sivua, ja siirrytään esteisiin. Lillillä on pienestä koostaan huolimatta hypätty todella korkeaa rataa (kokoon
nähden). Mutta niin kuin nuorempanakin, se on varma vain varman ratsastajan kanssa, ja hyppääjän ei kannata ruveta suurempia pelkäämään, tai Lilli ei mene esteestä yli alkuunkaan. Aloittelijan kannattaa hypätä korkeintaa 40 senttiä, koska mitä korkeampiin esteisiin mennään, sitä taitavamman ratsastajan Lilli tarvitsee. Matalat esteet se hyppää hitaassakin tempossa hyvin, eikä yleensä pelkkää ilkeyttään kiellä, yleensä vika piilee ratsastajassa. Lilli on esteillä yhtä reipas kuin muutenkin, eikä sitä tarvitse ajaa melkein koskaan eteen. Esteradalla Lillin kanssa ei kannata tehdä turhan tiukkoja käännöksiä, koska entinen omistaaja on kerran ratsastanut sen kurvissa kumoon, eikä siitä ole kovin mukavaa mielikuvaa Lillille jäänyt, koska siltä menee muutenki herkästi tasapaino tiukoissa kurveissa. Maastossa Lilli ei todellakaan ole mikään pomminvarma, sillä se säikähtää välillä ihan turhanpäiväisiä asioita. Mutta maastossakin se hyppää mielellään pieniä (!) esteitä, eikä puron yli kahlaaminenkaan tuota ongelmia. Hoitaessa Lilli on lähes yhtä rauhallinen kuin ratsastaessakin, lukuunotamatta muutamaa oikkua... Ennen ratsastamaan lähtöä, Lilli yleensä tietää minne ollaan menossa, ja saattaa vähän hermoilla. Se kuitenkin nauttii harjaamisesta, ja seisoo kiltisti aloillaan. Liian hellästi sitä ei kuitenkaan kannata harjata, sillä tämä tamma mamma kutisee aivan älyttömän helposti. Kun harjaamisesta päästään kavioidenputsaukseen, alkaa oikuttelu. Lilli ei tykkää laisinkaan kavioiden nostelusta, joten putsaajan on syytä olla varovainen(!) Kavion saa kuitenkin aika helposti ylös, mutta pitää olla nopea, jos aikoo sen yhdellä yrittämällä putsata, sillä Lilli vetää sen alle kymmenessä sekunnissa takaisin alas, ellet pidä pintaasi. Kaviot on putsattu, ja olisi aika laittaa varusteet päälle. Lilli tietää aivan varmasti, että olette menossa ratsastamaan, ja ottaa kuolaimet kiltisti suuhunsa, ja satulan selkäänsä, eikä satulavyötäkiristäessäkäään pullistele. Talutat rauhallisen tamman pihalle, jossa se virkistyy ihan silmissä, ja alkaa hirnua, jos lähellä on kenties komeita oripoikia. Sitä saa ehkä vähän nykiä, että päästään kentälle, mutta muuten se on ihan ok. Kun kentältä (tai maastosta) palataan takaisin talliin, Lilli on yleensä varsin hikinen. Se antaa ottaa suitset ja satulan raukeana pois, ja nuuputtaa vähän päätään. Kun se sitten hikisenä talutetaan vesikarsinaan (ja tämä pitää tehdä hikoilun jälkeen) se hörähtää iloisesti tietäessään, että se pääsee viilentämään oloaan. Se seisoo vesikarsinassa ihan paikallaan, ja oikein nauttii, kun viileä vesi valuu jalkoja pitkin. Kun vesikarsinasta on tultu takaisin karsinaan, Lillille pitää laittaa (sininen)villaloimi, ettei se vilustu. Loimen saa yleensä vaivatta sen päälle, jos ei sitä turhia heiluttele Kisoissa Lilliä on käytetty suhteellisen paljon, menestys ei nyt ole pakosti kauhean hyvää ollut, mutta kohtalaista:D Jo kisapaikalle lähdettäessä Lilli tietää minne mennään. Kun sinne sitten saavutaan, se alkaa tietenkin heti hirnumaan toisille hepoille. Kun kisavarustus on päällä, ja päästään veryttelemään, Lilli alkaa ehkä vähän hermoilla. Se kuitenkin hyppää verryttelyesteen aivan yhtä hyvin kuin tavallisetkin esteet. Ja kun vihdoin radalle päästän, Lilli jännittyy, ja on valmiina ponkaisemaan pienimmästäkin eleestä liikkeelle. Lilli hyppää radan yleensä phtaasti, mutta aika ei ole sen pienillä jaloilla nopeimmasta päästä. Kouluradalla on eri juttu, siellä Lilli on rauhallinen kuin viilipytty, ja suorittaa helpon ohjelman aikalailla hyvin, ja tekee tuomareihin yleensä vaikutuksen vähän keikistelijän luonteellaan. Näyttelyissä, (vaikka Lilli ei mikään muotovalio olekaan) se osaa aina esiintyä edukseen, ja hurmaa tuomarit luonteellaan. Se antaa näyttelyissä parhaitten puoliensa puhjeta oikein kukkaan, ja se on todellinen kaunistus:D S U K U T A U L U
S U K U S E L V I T Y S Lillin isä, Emil Alvar, on kuuluisa Walesilainen jalostus ori, joka on tuottanut paljon hyviä jälkeläisiä. Se on kuuluisa enimmäkseen näyttelykehästä, kuin esteradoilta, mutta esteilläkin se on menestynyt aika hyvin. Sitten Lillin isänisä, on nimenomaan kuuluisa esteratsu, jota on nähty esteradoilla ympäri maata, ja menestystä on riittänyt. Lillin isänemästä ei ole saatu paljonkaan tietoa, paitsi että se on ollut kouluratsu, ei kuitenkaan kovin hyvällä menestyksellä. Pidemmälle en ole suvusta sen tarkemmin ottanut isän puolelta selvää, mutta Lillin emä, on jälleen, esteratsu, näyttelyissäkin sitä on kerran pari nähty, mutta eipä ole sieltä tullut kuin muutama KuMa ja JS. Ja täältä emän puolelta sukujuuret johtavat ranskaan, kahteen suosittuun siitoshevoseen. Jotka ovat menestyneet hyvin sekä esteillä että koulussa. Niilläkin on paljon hyviä jälkeläisiä, joita on nähty kilparadoilla.
K I L P A I L U K A L E N T E R I
KRJ kouluratsastus
NJ näyttelyt
Muut
J Ä L K E L Ä I S E T
A R V O S T E L U J A
Ofelia arvosteli
|
Ulkoasu: Mansikkapiirakka
Muokkaus: Anni
Tekstit: Anni
Kuvat: Suzie [kiitos tosi tosi paljon]