Mitä meille kuuluu?


Täältä voit seurata kuulumisiamme päivien varrelta. Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman usein, vaikka mitään mainittavan arvoista ei olisikaan sattunut. Kuulumiset ovat kuukausittain ja uusimmat aina ylimpänä.

heinäkuu 2009


27.7

Nanook kasvaa!


Se kasvaa! Yllätyin jälleen 19 viikon kuvan ottamisen jälkeen, mitä kaksi viikkoakin saa aikaan :) Eihän siinä mitään, meidän tytöstä on kasvanut iso, tomera tyttö! Sitäkin villimpi ja jo vähän rajojaan kokeileva.

Me ollaan lomailtu ja oltu mökillä ja siinä sivussa koiteltu treenailla. Eilen oli jälleen treenit ja vahvistin Nanookilla paikallaoloa sekä ruettiin täyskäännöksiä treenailemaan seuraamisessa. Lopussa oli ryhmätottista ja olen jälleen tyytyväinen tytön suoritukseen. Eilen oli tukalan kuuma, mutta silti Nanook jaksoi keskittyä vaikkakin alkoi välillä olemaan toisten koirien perään. Seuraamiset ja ohittelut menivät kuitenkin kiitettävästi. Treenien jälkeen Ronja jäi Zorron kanssa meille joksikin aikaa ja ehtivät koirat siinä juosta ja leikkiä. Molemmat taisivat tosin olla väsyneitä, että ei sitä leikkiä sitten niinkään riittänyt, mutta sentään jo seura teki hyvää!

Tänään lähdetään taas mökkeilemään, sitä odotellessa..
5.7

Kontakti kiitos, palkka sitten.


Omistaja on ollut nyt laiskalla tuulella, että on jäänyt sivujen päivittely kokonaan! Kuvitelkaa vähän kasvanut Nanook nyt, kun en kerkeä edelleenkään päivittää galleriaa. Tänään mentiin siis kuokkimaan ensimmäistä kertaa koirakouluun, itseasiassa sellaiseen treeniporukkaan, jotka sunnuntaisin treenailevat tuolla kentällä. Aluksi jännäsin, että miten siellä nyt meneekään, mutta meidät otettiin hyvin vastaan ja suurin osa ajasta meni siihen, kun seurattiin vierestä toisten treenailuja ja mulla oli molemmissa kädessä makupaloja ja aina kun Nanook otti katsekontaktin, palkka tuli. Ei se rimpuillut hihnassa tai ulissut muiden perään vaan hyvin otti kontaktia. Lopussa päästiin kunnolla muiden joukkoon ja tehtiin rivi ja sitten koira kerrallaan kulki toisten ohi ja sai palkata koiransa halutusta käytöksestä. Meillä oli se katsekontakti näin alkuun, mikä onnistui hyvin. Sain treenattua seuraamista vielä toisten koirien lähellä ja sain kehuja siitä, kuinka hyvin pentu osasi jo seurata vaikka ikää on vasta 16 viikkoa! Käännöksiä pitää treenata teräviksi. Nansilla on aina niin paljon virtaa, että vauhti on nopeaa ja käännökset jää turhan loiviksi.

kesäkuu 2009


28.6

Normielämää


On taas päivittely jäänyt, mutta tässä on ollut kaikkea tekemistä, että koneellakaan ei juurikaan olla oltu. Maanantai- iltana isä hurautti pihaan koirankoppi peräkärryssä ja kasattiin hetkessä tarha pihalle sekä laskettiin koppi maahan, joka sattuu olemaan painava, kun on vielä kaksiosainenkin. Luulenpa, että sille ei tule paljon käyttöä, mutta pitää se koppi aina koiralla olla ;) Tädin mies oli käynyt aamulla näyttämässä noille pusikoille raivaussahaa ja minä hiki päässä raivasin paikkaa päivän ajan risuista ja muista. Nyt se on paikallaan ja hyvä siitä tuli. Kuvia tänne heti, kun muistan ottaa. Kaveri oli sitten maanantaista perjantaihin meillä ja paljon tuli touhuttua pennun kanssa. Mökillä oltiin yksi yö ja metsässä kun käytiin lenkki, kävi pentu sotkemassa itsensä jonkin eläimen ulosteeseen ja näytti ja haisi niin pahalta kuin olla ja voi, että vuorossa oli pennun ensimmäinen pesu mikä meni kaverin avustuksella hyvin. Kovasti yritin houkutella pentua järveen, kun oli helle, mutta tällä kertaa ei uskaltautunut kuin vain kastelemaan tassujaan. Normielämää meillä. Pentu pysyy todella hyvin vapaana ja hihnakäyttäytyminenkin on aika hyvin hallussa. Kasvaa kovasti, mutta nirsoilee paljon ja tälläkin hetkellä kovin laihassa kunnossa. Ei auta muu, kuin koittaa sekoittaa jotakin todella hyvää ruokaan, että menee alas.

13.6

Tarhan tekoa ja siellä olemisen opettelua


Nyt on sitten kotiuduttu mökiltä ja takapihalla odottavat tarhan osat, että ne käytäisiin vielä kasaamassa. Ehkä tässä parin viikon aikana, kun koppikin pitää vielä kuljettaa kotiin. Torstaina lähdettiin siis aamusta koiran kanssa ja Nanook pääsi opettelemaan tarhassa oloa sekä tutustumaan isän koiraan Raneen ensimmäistä kertaa. Aluksihan pentu pelkäsi, mutta niin kuin arvasinkin, ei mennyt kauaa kun oli jo Ranen karvoissa kiinni. Laitoin koirat samaan tarhaan, että oli Ranesta seuraa Nanookille. Sillä välin alettiin (tai minä enimmikseen seurasin vierestä ja olin pienenä apuna) rakentamaan isän kanssa tarhan osia. Välillä saatiin kuunnella pennun sembaloa, kun ei häkkiolo maittanut. Mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvin meni. Torstaina saatiin kaksi seinää valmiiksi ja sitten perjantaina tehtiin loppuun ja siinä kestikin kauemmin, kun ovi piti myös rakentaa. Olen tyytyväinen tulokseen ja sitten paremmat kuvat, kunhan tarha saadaan pystytettyä. Takapihalla pitäisi leikkiä raivaussahan kanssa, kun joutuu tuota pusikkoa kaatamaan, että tarha mahtuu. Siitähän tuli 5x5m eli ihan hyvänkokoinen.

Perjantaina (eilen) käytiin taas Nanookin kanssa metsässä kävelemässä ja taisi pennulla olla melko kuuma, koska kun tultiin takaisin pihaan, Nanook paineli suoraan järveen. Ensin kasteli varpaitaan ja sitten otti vauhtia ja juoksi niin syvälle että ei jalat yltänyt pohjaan ja joutui uimaan. Hyvä vaan, että meni ihan omasta tahdosta! Siitä laitan kuvan galleriaan ja nyt olis taas sen päivittämisen aika, kun olen vähän ottanut uusia kuvia.

9.6

Piikki niskaan..


.. laitettiin eläinlääkärillä tunti sitten. Tosiaan, Nanook on saanut nyt ensimmäisen rokotteensa ja kuukauden päästä sitten vahvistus. Jouduttiin käymään 50km päässä kaupungissa eläinlääkärillä, kun meidän kunnan oma ell. on minun tuurilla juuri nämä viikot lomalla. Onneksi sain äidin meille kuskiksi ja lähdettiin seitsemältä liikkeelle, että oltiin ajoissa vastaanotolla ja että äiti kerkeää mahd. pian töihin. Kaupungilla oli jo vähän vilinää niin kävelytin pentua siellä hieman. Sitten kun mentiin lääkärille niin siellä oli jokin akuuttitapaus meneillään, että oli koira letkuissa ja kiirettä piti. Yhdessä vaiheessa lääkäri vaan huusi, että tuokaa se pentu nopeasti tänne ja tuikkasi sen piikin Nanookin niskaan pennun ollessa minun sylissä. Tarkoituksena oli kyllä pistää pentu pöydälle ja syöttää sille makupaloja, että tilanteesta tulee mukava mutta no can do, kun oli niin kiire. Nanook vaan nuoli lääkärin kättä eikä edes rimpuillut tai sanonut mitään. Reipas tyttö!

Mutta mitäs meille muuta, kovasti harjoitellaan hihnakäyttäytymistä ja sen sellaista. Minun pitäisi järkätä joku kuvaamaan meidän tytön seuraamista. Voin nyt ollakin tyytyväinen siihen aikaan mitä olen käyttänyt pennun opettamiseen sekä siihen itsehillintään.. Seuraamista ja luoksetuloa pitää myös harjoitella vilinässä ja nyt kesän aikana olisi suunnitelmissa mennä vierailemaan pari kertaa kylän koiraporukkaan, joka lähti liikkeelle koirakoulusta ja josta on tullut nyt sellainen keskenään treenaileva porukka. Mutta että sinne voi luultavasti mennä tutustumaan toisiin koiriin sekä harjoittelemaan lisää.

Laitoin isän asialle ostamaan häkkitarpeet (siinä meni suurin osa kesätyörahoista) ja torstaina mennään koirien kanssa sitten isän luo avuksi rakentamaan tarhaa. Jonkinlainen yhteistarha olisi suunnitelmissa Remulle ja Nanookille. Hyvähän se siperianhuskylla on häkki olla. Laumakoira, mutta onneksi on näitä muita koirakavereita ja hyvin vähänhän koira loppujen lopuksi joutuu tarhassa olemaan, kun omistaja sattuu olemaan kova touhumaan..

On tullut todettua, että husky on hyvin hauska otus. Alla kuva Nanookin nukkumisen tyylistä: kaikista hyvistä paikoista valitsi laatikon, jonka päälle piti päästä nukkumaan ja kun ei kokonaan mahtunut niin piti sitten käyttää lattiaa hyödykseen



3.6

Naks, naks - kesäloma!


Se on kesäloma ja loman merkeissä kerrotaan vähän kuulumisiakin!

Lauantaina 30.5 kirmasin kevätjuhlasta lomalle kourassa todistus, johon olen tyytyväinen. Sisko oli tullut keskiviikkona ja tuona päivänä meillä oli serkun ylioppilasjuhlatkin. Lämmintä päivää vietettiin illasta tietenkin ulkona loikoillen, jolloin Nanook sai taas juosta pihalla irti. Mutta tyttöhän keksikin kaivaa kuopan loman kunniaksi. Oli oikein mukava nauttia lämmöstä, kun toinen viskaa multia päälle, sillä kuoppahan oli ihan pakko kaivaa aivan omistajan viereen. Kolme kertaa lensi karkkiastiakin, kun ei tajunnut pitää siitä tarpeeksi huolta pennun saadessa hepulikohtauksia ja sekös oli vielä hauskempaa, kun omistajan piti kerätä niitä maasta niin nopeasti, ettei koira saa yhtäkään suuhun.

Aloitin myös ehdollistamisen naksuttimeen, sillä olen kokenut sen parhaaksi koulutusmenetelmäksi, sillä sen avulla voi kertoa koiralle, että se teki juuri tuolla tietyllä sekunnilla oikein, mutta palkka tulee hieman myöhemmin. Kuinka ollakaan, pentu ymmärtää jo täysin naksuttimen idean ja nyt on mukavempi ja jollakin tapaa helpompi opetella uusia asioita. Seuraaminenkin saatiin sujuvaksi, kun Nanook ymmärtää nyt millä kohdin ihmisen vieressä pitää seurata, kun ennen sitä alkoi käveleminen lipsua aina vain kauemmaksi. Ei tämäkään vielä parasta seuraamista ole, vaan sitä harjoitellaan pienissä erissä. Meillä alkoi tulla ongelmaksi se, että vaikka pentu kuinka tykkäsi tulla luokse, kun sen jälkeen sai namia ja muuta kivaa, se rupesi aina ulkona ollessa vapaana juoksemaan takapihalle toisen koiramme luo. Silloin ei auttanut mitkään luoksetulo- huudot vaan pentu piti hakea sieltä. Arvelin, että tuota luokse tuloa pitää vaan treenata enemmän niin kuin varmasti pitääkin. Mutta tänään keksin myös toisen tavan. Kun pentu kerran teki oikein, tuli luokse, niin silloin annoin sille luvan lähteä ja menin itsekin Remun luo. Aikansa kun olivat siinä touhunneet, kutsuin Nanoa luokse ja aina naksautus ja palkka, joka oli samassa myös lupa mennä takaisin riehumaan. Lopulta pentu oli halukkaana tulossa aina minun luokse ja jäikin vierelle pitämään kontaktia ja tuli perässä oikein mielellään sisälle. Jes!

Loishäätö- annoksen sai pentu maanantaina ja ensi viikolla sitten rokotukselle.

Ollaan myös suunnittelemassa blogia, joten toivon mukaan kuulumiset saa uuden ulkomuodon ja osoitteen, mutta sitä odotellessa..

toukokuu 2009


27.5

Mökkeilyä


Tämäpä onkin historiallinen päivä, kun tästä päivästä alkaa tämä kuulumisten kertominen! Mutta no, mitäs meille. Oltiin pennun kans tosiaan viikko sitten, keskiviikko- perjantai välisenä aikana mökillä, isän luona ekaa kertaa. Minähän vähän epäröin lähtemistä Nanookin kanssa, mutta kun isänkin luona oli oltava ja koira otettava mukaan niin mikä ettei. Hyvinhän meillä meni, kun paikka tosiaan sijaitsee neljän kilometrin päässä pikitieltä ja vallitsee oikea luonnonrauha. Pentu sai olla ulkona vapaana mielin määrin (niin kuin kotonakin) ja "avittaa" minua puiden pinoamisessa. Kova meno oli aina välillä päällä, että kerran pentu pomppasi ojaankin, jossa oli vettä. Sekös oli vaan kivaa kastella itsensä :) Ainakaan vielä ei Nano osoittanut mitään mielenkiintoa tuoreisiin hirvenjälkiin. Hyvä olisi vaan pysyä riistavietittömänä, ei saisi isäkään aihetta viedä koiraa hirvimetsälle, koira kun sattuu nyt tässä tapauksessa olemaan rekikoira, ei hirvikoira. Onhan se helpompaa hallitakin koiraa vapaana, kun ei ole viettiä lähteä riistan perään, mutta tämäkin taitaa olla ihan yksilökysymys.