Serenin Ikiyö, tuttavallisemmin Senu, on vilkas tamma, jolta löytyy myös itsepäisyyttä. Otus osaa olla vallan uppiniskainen, jota tuskin tammasta ensin edes uskoisi. Niinä päivinä jolloin Senua ei huvita tehdä mitään, ei se myöskään tee. Tamma kieltäytyy liikkumasta ja usein se myös kieltäytyy kaikesta yhteistyöstä eikä ota käskyjä kuuleviin korviinsakaan. Pitkän aikaa jatkuneen veivaamisen ja vääntämisen tuloksena Senu antaa kuitenkin lopulta periksi, mikäli ihminen osaa olla tarpeeksi päättäväinen ja näyttää itsepäiselle tammalle, kuka on pomo. Suomenhevonen on hyvinä päivinään oiva kumppani, ja nämä hyvät päivät kannattaakin käyttää hyödyksi harjoittelemalla juuri silloin, kun Senu täysin vapaaehtoisesti suostuu yhteistyöhön. Tammaa ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä aggressiivinen tai vihamielinen Senu ei ole, ehei. Se on pohjimmiltaan melko lempeä, mutta itsepäisyys saattaa tuntua joskus ylitsepääsemättömältä luonteenpiirteeltä. Tamman kanssa pärjää kokeneempi hevosihminen, joka tietää miten, missä ja mitä tehdään.
Tammaa on helppo myös vieraiden käsitellä. Se ei kammoksu vieraita ihmisiä vaan tutustuu uusiin asioihin innolla ja hyvillä mielin. Senua eivät oudotkaan jutut pelota, sillä tamma on utelias hevonen ja tahtoo tutkia kaikkea uutta mahdollisimman tarkasti. Hoitaessa Senu kannattaa kuitenkin sitoa kiinni, sillä se saattaa tehdä pieniä kepposia niin tutulle kuin vieraammallekin hoitajalle. Tamma voi luikahtaa ovenraosta pakoon tai pyöriä ympäri karsinaa niin ettei sitä saa harjattua laisinkaan. Kiinni sidottuna Senu on rauhallisempi ja sitä on paljon helpompi käsitellä. Suokki on hyvin utelias, ja se tahtoo aina tietää mitä hoitaja puuhaa. Tamma vilkuilee kokoajan ihmisen liikkeitä ja tutkii, mitä hoitaja seuraavaksi aikoo tehdä. Senu nauttii harjauksesta ja nostaa jalatkin melko hyvin. Se saattaa tosin yrittää paiskata jalkaansa maahan tai nostaa korkeammalle, mutta yhdellä käskyllä suomenhevosen saa pitämään jalkaansa normaalisti. Senu on innoissaan saadessaan satulan selkäänsä. Se saattaa nostella päätään ja alkaa vähitellen steppaamaan. Satulavyötä kiristettäessä Senu on hieman äreä, ja luimistelee, muttei tee mitään sen suurempaa. Tamma saattaa olla jo menossa vasta kun suitsia aletaan laittamaan. Niinpä sitä pitääkin rauhoitella ja työntää sormi hammaslomaan, jotta Senu aukaisee suunsa. Suitsien remmejä kiristellessä Senu pitää usein päätään alhaalla, ja on jo innolla kulkemassa pois karsinasta tai käytävältä. Taluttaessa tamma kulkee erittäin reippaasti ja yleensä se myös hieman kiskoo. Senun pitää aina kulkea jonon ensimmäisenä, sillä muuten se alkaa temppuilemaan ja hidastelemaan. Tamma saattaa raahata taluttajaansa tallipihan halki, jos se näkee jotain kiinnostavaa. Kovin moni ei siis Senua mielellään taluttele.
Ratsastaessa Senu saattaa olla aluksi hieman kankea. Se liikkuu aluksi melko tahmeasti, mutta alkuverryttelyn jälkeen tamma on jo vetreämpi ja reippaampi. Kun se on päässyt vauhtiin joutuu Senua jo jarruttelemaan aika tavalla. Suokki on reipas, muttei kovinkaan kevyt ratsastaa. Tamma kestää myös hieman kovempiakin otteita ja joskus sen kanssa joutuu niitä käyttämäänkin. Otuksella voi ratsastaa vähän kokemattomampikin ratsastaja. Senu ei pelkää mitään, ja sen kanssa on turvallista ratsastaa. Myös muiden hevosten läsnäollessa tamma käyttäytyy melko rauhallisesti eikä vauhkoonnu, vaikka muut hevoset joutuivat paniikkiin. Koulua mentäessä tamma saattaa tuntua todella vaikealta ratsastettavalta. Se ei tahtoisi liikkua eikä taipua lähes ollenkaan. Otus saattaa kieltäytyä kaikesta yhteistyöstä ja seisahtua maneesin keskelle ollen liikkumatta laisinkaan. Hyvinä päivinään Senu kuitenkin taipuu myös kouluun. Silloin se liikkuu ihan hyvin eikä sitä ole raskas ratsastaa tai tarve patistella kulkemaan eteenpäin. Senun saa kyllä taipumaan ihan kiitettävästi jos tamma vain viitsii itsekin keskittyä ja olla olematta itsepäinen. Esteillä Senu pääsee esittelemään todellisia taitojaan. Reipasta vauhtia kulkeva suomenhevostamma kiinnittää katseet kun se ponnistaa maasta niin että hiekka lentää ja liitää esteen yli kuin lintu laskeutuen tukevasti maankamaralle. Esteillä Senu todellakin pääsee oikeuksiinsa ja se saavuttaa hyviä aikojakin. Suomenhevonen tarvitsee kuitenkin ratsastajan, joka ohjaa sitä ja on mukana hommassa. Senu sakottaa ratsastajaa usein virheistä, sillä tamma kieltää esteen mikäli ratsastaja mukautuu hyppyyn liian aikaisin. Tammalla ei onneksi ole tapaja jättää ilmavaroja esteisiin, vaan se hyppää esteet ei aivan rajaa hipoen, mutta läheltä kuitenkin. Senu kulkee reipasta vauhtia esteilläkin, mutta se ei kuitenkaan riistäydy täysin käsistä.
Estekisoissa tamma saattaa olla hieman hämmentynyt kaikesta huomiosta mikä sitä ympäröi. Otus vilkuilee ympärilleen, höristelee korviaan ja steppailee hermostuneesti paikoillaan. Kun sitä taluttaa kisapaikalla, Senu saattaa olla hermostunut ja hidastella. Se ei ole kaikista kuvauksellisin hevonen, sillä suokkii välttelee kameraa ja usein liikkuu vauhdikkaasti kun siitä yritetään ottaa kuvaa. Tamma pitää saada keskittymään radalla ja unohtamaan kuuluttuja, yleisö ja kamerat. Usein Senu kannattaa verryttelyssä herätellä ja pistää keskittymään. Radalla se alkaa usein toimia hyvin ja unohtaa hetkeksi kisojen melskeen. Radan jälkeen Senu saattaa kuitenkin vielä ihmetellä, minne se on oikein joutunut.
Kouluvalmennus 07.01.2009, kiitokset Mollis! Senu oli erityisen mielenkiintoinen tapaus. Kun Bavedictus asteli tammansa kanssa maneesiin, en olisi ikinä uskonut, että tämä vauhtihirmu keskittyisi mihinkään, mutta onnekseni olin täysin väärässä. Alussa toki oli ongelmia; Senu ei olisi millään tahtonut taipua kunnolla kymmenen metrin volteille, vaan kaatui pohjetta vasten, pyrkien välillä jopa painamaan kädelle, mutta Bavedictus jaksoi onneksi taistella, ja saikin jo ensimmäisen tehtävän aikana tammansa kuriin ja kulkemaan kunnolla peräänannossa, mutta se vaati työtä. Yhdessä kulmassa oli hirvittävä mörkö ja lisätyn ravin jälkeen ei olisi millään jaksanut siirtyä enää takaisin perusraviin. Loppua kohden tämä kuitenkin parani ja mörkökulmaankin uskallettiin mennä. Avotaivutukset menivät osaltanne mainiosti, joskin sain muutaman kerran muistutella Bavedictusta katsomaan eteenpäin, ei tamman poskea. Senu jaksoi kuitenkin keskittyä tehtävään yllättävänkin hyvin sekä käynnissä, että ravissa, ja olinkin positiivisesti yllättynyt tästä! Laukkatyöskentely oli myöskin hyvä, joskin alkuun Senu ei olisi millään halunnut polkea takasillaan, mutta tästäkin ongelmasta selvittiin, ja laukanvaihdot luonnistuivat ilman minkäänlaisia ongelmia. Vastalaukkakin luonnistui kaarevillakin urilla näppärästi ja ennen loppuraveja tamma näytti todella hyvältä Bavedictuksen alla. Siistiä!
