Säätyjä Wildernessissä on yhteensä kuusi eli aateliset, papit ja lääkärit, kauppiaat, käsityöläiset, kulkurit sekä lisäksi loiset ja köyhät. Toiseksi jälkimmäisin sääty on ainoa, jota ei ole aidosti koskaan ollut olemassakaan. Säätyjako on muutenkin hieman erilainen todelliseen verrattuna, esimerkiksi ainakaan keskiajalla seppä ei kuulunut mihinkään säätyyn vaan kokonaan niiden ulkopuolelle ylioppilaiden tavoin, kun taas tässä roolipelissä heidät lasketaan käsityöläisiksi yksinkertaistamisen vuoksi. Mikäli hahmo ei ammattinsa osalta tunnu sopivan näistä säädyistä mihinkään, sääty määräytyy vanhempien aseman perusteella. Listan erilaisista esimerkkiammateista löytää täältä. Hahmon ammatin ei tarvitse löytyä listalta.
Tulevan hahmon säätyä valittaessa olisi toivottavaa, ettei ensimmäinen hahmo olisi aatelinen, sillä kyseisen siniveristen kastin toivotaan pysyvän suhteellisen pienikokoisena toisiin säätyihin nähden. Olisi myös hyvä, ettei sama pelaaja tekisi montaa aatelista juuri äskeisen syyn vuoksi, kiellettyä se kuitenkaan ei ole. Muiden säätyjen kohdalla ei ole mitään suositusta/"rajoitusta", samalla pelaajalla saa olla vaikka kaikki hahmonsa esimerkiksi käsityöläisten säädyssä.
Aatelisten joukko on säätyluokista korkein ja aidosti se pienin pääasiassa yltäkylläisyydestä nauttiva osa väestöstä. Suurimmassa osassa suvuista vanhemmat päättävät lastensa liitoista joko toisen suvun vaurauden, poliittisen järkevyyden tai vaikka ystävyyden vuoksi. Tällaisissa tapauksissa lapset kihlautuvat noin 13-vuotiaina ja menevät naimisiin suunnilleen 16-vuotiaina. Etikettikasvatus on kova, ja hyvä käytös onkin perusvelvoitteita. Nuorempi muistaa teititellä ja kunnioittaa vanhempaa ja niin edelleen. Tavallisesti aatelinen pukeutuu siististi ja kalliisiin materiaaleihin sekä asuu kartanossa palveluskuntaansa pompottamassa.
Yksinkertaisinta on, kun noudatamme pelissä täältä löytyviä aatelisarvoja (otsikko Brittiläiset aatelisarvot on hyvin lopussa sivua), mikäli edes haluaa hahmonsa aatelisarvon tarkemmin ilmoittaa. Toivottavaa olisi, että ylimmät arvot eivät ole ne suosituimmat, jotta kaikki eivät ole esimerkiksi herttuoita. Aatelisarvoja käsittelevä sivu ei ole ylläpidon laatima.
Toiseksi ylin sääty, jossa on varsin varakasta porukkaa, kuten arvata saattaa. Papit ovat usein kansan keskuudessa varsin suosittuja, mutta eivät lääkäritkään huonoiksi kakkosiksi ainakaan selvästi jää. Lisäksi tätä oppineena pidettyä säätyä tavallisesti kunnioitetaan, sillä onhan kumpikin ammatti omalla tavallaan kuitenkin äärimmäisen tärkeä. Papit hoitavat sielua ja lääkärit maallista ruumista.
Porvarillisiin kuuluva hahmo omistaa useimmiten oman liikkeen joko yksin tai yhtiötoverin kanssa, mutta esimerkiksi lapsihahmon voi määritellä tähän säätyyn vanhempien perusteella. Kauppiaaksi luokitellaan siis hahmo, joka myy jotakin. Vaatteita, taidetta... Toisaalta itse vaatteet ompeleva hahmo voisi olla myös käsityöläinen, ja muissakin poikkeustapauksissa asiaa katsotaan tapauskohtaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että samanlaisessa rajatapauksessa kaksi hahmoa voi olla silti eri säädyissä. Kulkukauppiaiden ja muiden vastaavien kohdalla hahmo voi olla joko kulkuri tai kauppias, mutta selviä kauppiassäätyyn kuuluvia hahmoja ovat esimerkiksi kirjakaupanpitäjä. Oma kauppiashahmo voi luonnollisesti hankkia oman liikkeen myöhemmin, siitä enemmän täällä.
Köydenpunojaa, ompelijatarta ja muuta vastaavaa ammattia kuuluu tähän säätyyn. Useimmiten käsityöläinen on töissä jonkun (joko kuvitellun sivuhahmon tai oikean hahmon) liikkeessä vakinaisena apurina tai ammattia harjoittelevana oppipoikana. Tähän säätyyn kuuluvat muun muassa myös sepät ja noiden kisällit. Lisäksi myös räätälin ja sen sellaiset voisi lukea käsityöläisten varsin kirjavaan joukkoon, jossa on ammattia ties monenlaista. Useimmiten käsityöläiset eivät ole mainittavan rikkaita eivätkä sen puolin myöskään erityisen köyhiä, vaan he vastaavat pikemminkin nykyajan keskivertotuloista osaa.
Tämä sakki on uein vakinaista majapaikkaa hankkimattomia furryja, jotka ansaitsevat pienet ruokarahansa tekemällä pieniä töitä. Säädyn nimestäkin voi jo päätellä, että kulkuri on lähtenyt omasta kotikaupungistaan kiertelemään maailmaa. Pukeutuminen on usein varsin samanlaista kuin köyhilläkin, vaikka heillä onkin enemmän rahaa vaatteisiin, kun kerran asumiskuluja on vain harvoilla liikkuvaisen elämäntavan ansiosta. Ammattia ei välttämättä siis ole, ja tähän säätyyn voikin laittaa vaikka metsästäjän tai muun vastaavan ammatin omistavan henkilön.
Yhteiskunnan roskasakkia ja hyvää orjatyövoimaa minimaalisella ruokapalkalla yksinkertaisesti ilmaistuna. Vaatteet ovat resuisia, parsittuja ja usein aivan liian pieniäkin - tai sitten niissä on runsaasti kasvunvaraa. Usein myös loisen hiukset ovat huonossa kunnossa turkin ohella muunkin hygienian ollessa surkealla tolalla. Monet köyhistä ovat lisäksi kotoisin suurista perheistä, joissa koko suku saattaa nukkua yhdessä huoneessa, minkä tähden ruokaa ei ole millään tuntunut riittävän. Huonon hygieniatason vuoksi kulkutautiepidemiat karsivat monien perheistä jäseniä pois etenkin köyhien keskuudesta. Tällä säädyllä harvoin on varaa ruokaan, asumiseen tai vaatteisiin, ja lisäksi lähes kaikki halveksivat tätä ryysysakkijoukkoa.
Yleisimpiä töitä köyhillä ovat sekatyöläisyys, prostituoituna oleminen ja muut vastaavat surkeapalkkaiset ammatit. Monet ylempiarvoisemmat riistävätkin näitä epätoivoisia onnettomia ottamalla nuo töihin ikävimpiin juttuihin ja unohtamalla maksaa palkan. Vaihtoehtoisesti kovastakin uurastuksesta voi saada tyyliin muutaman pikkuhilun.