Main   Farm    Horses    Action    Breeding   

     Iverun PO
Iverun PO, "Ipi" VH-29197
Tamma, 08.06.2007
143cm, norjanvuonohevonen

120cm, 100cm, Va A, vaikea
Valjakko- ja kenttäpainotus

Kasvattanut Yennac, Pioppa
Omistaja Kinn., Kinn.in satumaa


Ipi, eli yhdistettynä norjanvuonohevosen jykevyyttä ja varmuutta, sekä ripaus itsepäisyyttä ja joka päiväistä toimivuutta. Ipi on valjakko ja kenttäpainoitteinen, joten se taitaa kyseiset lajit parhaiten mutta toimii myös harrasteratsuna, sekä koulu- että esteratsuna mainiosti, mutta tammasta näkee selvästi mihin sen into palaa. Tamma tykkää leikkiä ihmisten kustannuksella hoitotilanteissa, ja tekee pieniä jekkuja pitkin päivää että kaikkien kiinnostuksen kohde olisi itse Ipi - tottakai, sen verran neitimäinen se on. Tarhassa ollessaan neitimäisyyttä vaan todellakaan ei huomaa, kun katselee tamman irrottelua ja mudassa piehtarointia.. Yleensä niin rauhallinen tapaus on hermostuessaan tai nähdessään niin sanotun vihreän miehen toista maata kuin rauhallinen, suoraan sanottuna pysäyttämätön. Kannattaa siis välttää hermostumistilanteita, niin kaikki on hanskassa. Ratsastaessa Ipi on helppo, ehkä hieman laiska väärällä ratsastajalla, mutta kun löytää oikeanlaisen selässä olijan, tässä tammassa on ytyä kauas asti. Laiskempi maneesissa kuin kentällä, ulkoilmassa eri sähäkkä tapaus. Tamma saattaa myös ottaa silmätikuksi jonkun henkilön, ja ruveta tällä täysin hölmöksi ja tottelemattomaksi sen vuoksi ettei pidä kyseisestä tyypistä, joskus ulkonäön, joskus käyttäytymisen vuoksi. Ratsastuskouluhevoseksi Ipiä ei siis kannata laskea. Sille vakiohoitajalle tämä tamma näyttää syvältä asti ne hyvinkin hempeät ja äidilliset puolensa, ja sitten päivärytmi on helppoa kaikinpuolin.
Hoitotilanteissa vaikka ilkeyksiä on toisinaan luvassa, Ipi sopii vaikka pienemmillekkin ainakin harjaus ja tuunaus kohdassa, sillä se suorastaan nukkuu(tai no, torkkuu) koko ajan ja joskus on melkein kaatunut turvalleen käytävällä kun on torkahtanut. Ehkä kavioiden putsaus tässä tilanteessa on mahdoton, mutta muuten tamma kyllä nostaa jalkansa reippaasti ilmaan ja mukisematta. Joskus laiskuus vaivaa, ja se pamauttaa jalkansa ihmisen jalan päälle. Harjatessa Ipi vain torkkuu, mutta torkkumisen lisäksi se myötäilee ihmisen liikkeitä ainakin pitkällä ylähuulellaan ja joskus saattaa hieman kirpaistakin kun tamma vahingossa hellyydenosoituksessaan näykkäisee. Varustaessa tamma saattaa pari kertaa irvistellä varsinkin ihmiselle, josta ei pidä.
Suitset se antaa aina laittaa päähänsä kiltisti, ja kuolaimetkin menee mukisematta sillä sille on opetettu makeiden kuolainten kanssa varsana että ne otetaan suuhun aina. Se on pelannut Ipin kanssa vanhemmallakin iällä. Satulan laitosta tamma ei niin pidä, ei se kyllä välitä mitään satulan iskostamisesta selkään, mutta siitä se välittää kun aletaan kiristämään vyötä. Voit kuvitella että hevosen mielestä se on kauhutilanne kun pienen pallon kohdalle (heinämaha, mm) ruvetaan kiristämään pienen pientä vyötä... Mutta komentamisen jälkeen Ipi hyväksyy kohtalonsa ja seurailee mukisematta tallitytön seuraavia liikkeitä.
Ratsastaessa tamma on kaikin puolin toimiva peli, se myötäilee mielellään ratsastajan liikkeitä ja toisinaan toimii kuin peilikuva, vaan aina ei huvita ja silloin heitetään pyyhe kehään jo ennen treenien alkua. Tällöin tarvitsee selkään oikein komentaja tyypin - kyllä se tamma siitä alkaa uskoa. Ipistä ei saisi mitään vaativan tason kouluratsua, mutta kyllä se perusasiat hallitsee vuosien varmuudella ja sen askellajit ovat varsin mukavat istua. Kuolaintuntumaa säilytellessä tamma on koko ajan hereillä ja valmennus alkaa edetä..
Esteet eivät ole tamman vahvuus, sillä se jää usein tuijottelemaan erikoisesteitä. Hurjapäisen pilotin kanssa ongelmia ei ole, paitsi ne loikat voivat olla melkoisia sukelluksia. Maastossa Ipi on varma tapaus, ja aina ns raikkaalla tuulella. Tulkoon vaikka norsu vastaan, ei sitä pelota. Toisin olisi kotipihassa.
Valjakossa tamma toimii erinomaisesti. Se odottelee tehokkaasti kärryiltä avut ja toimii sankarinomaisesti totellen. Sen laukka ehkä muuttuu siinä jopa paremmaksi, koska tamma on niin innoissaan annetuista tehtävistä. Maasto-osuus on tamman lemppari, sillä se rakastaa juosta kärryt perässään täysillä, että varoa jalkojaan samalla. Ipi on erityisen herkkä kärryillä, ja sieltä sitä voi ohjata lähes kuka tahansa. Kenttäratsastuksesta puheenollen, maastoesteillä tamma ei tuijottele mitään, vaikka rataesteillä sitä jonkin verran harrastaa. Siellä on ihan sama minkälainen bunkkeri tulee vastaan, yli mennään ja vauhdilla! Ipi on mukava tamma, joka kaipaa kannustusta että komentoa, niin johan homma pelittää kaikin puolin. Vaikka joskus tamma hangoittelee vastaan, silloin on pistettävä itsekin vastaan. Luonteen Tintti

     Suvusta

Ipin isä Selvstendig eli Saku on herrasmies kaikkien käytöstapojen kera. Voiko ori  olla enää helpompi? Saku on varmaankin maailman kiltein ori, sillä se ei omista minkäänlaisia orin piirteitä. Sillä on hyvä orileima ja se on muutenkin terve, mutta sitä vaan kiinnostaa muutkin asiat kuin tammat ja jatkuva esittäminen. Tosipaikan tullen herra kuitenkin osaa hommansa ja on myös mainio hevonen siitokseen. Hyvän luonteensa ansiosta, orin kanssa on mukava kiertää kilpailuja ilman, että tarvitsee lukita sitä johonkin koppiin ettei se hyökkäisi jokaisen tamman niskaan. Näin onkin, ja siitä todistuksena on orin kisakalenteri, josta löytyy kaksi sijoitusta ja muutamat näyttelysijoitukset. Ori on kenttä- ja estepainotteinen. Sakulla ei ole muita jälkeläisiä Ipin lisäksi.

Ipin emä, kaunis ja kerrassaan upea Ylva NOR eli Ylva on yleisesti ottaen luonteeltaan hieman omapäinen, kipakka ja ärhentelevä norjanvuonohevostamma. Kovasta ulkokuorestaan huolimatta tämäkin hevonen on sisimmiltään oikea helmi ja todella unohtumaton persoona, ja Ylva onkin ehkä hieman väärinymmärretty, karusti kasvatettu hevonen. Kun Ylvaan tutustuu paremmin ja ymmärtää sitä, syntyy useimmiten hoitajan ja tämän tamman välille kestävä sidos joka ei kovinkaan herkästi rikkoudu. Joskus kuuleekin puhuttavan Ylvasta ilkeään sävyyn että onko se aivan hullu ja tyhmä kaakki kun yritti taas hyökätä hampaat edellä minuun kiinni ja teki taas sitä ja tätä ja tuota. Luonteestaan huolimatta tamma on päässyt kisailemaan ihan hyvin, kalenterista löytyy ihan hyvin sijoituksia, yhteensä neljä kappaletta ja lisäksi vielä joitakin hyvin menneitä kisoja, mistä ei kuitenkaan sijoituksia ole rapsahtanut. Hyvin myös näyttelymenestystä tammalta löytyy. Jälkeläisiä tammalla on kaksi, Ipin lisäksi siis vain yksi.

     Kilpailukalenteri


     Hoito-ohjeita

Vapaapäivinä voi välillä taluttaa Ipiä maastossa tai vaikkapa irtohypyttää kevyesti. Kuitenkaan mitään rankkaa ei tällöin saa tehdä, onhan kyse kuitenkin hevosen vapaapäivästä. Kisaviikkoina viikko-ohjelma
mukautetaaan kisojen mukaisesti. Kisapäivän jälkeinen päivä annetaan tammalle vapaaksi. Tällöinkin voi tavallisen vapaapäivän tavoin harrastaa kevyttä liikuntaa, jos tamma on palautunut kisasta hyvin.
Maanantai: Rankka kouluharjoitus
Tiistai: Kevyt esteharjoitus/ puomityöskentelyä
Keskiviikko: Juoksutusta/ irtohypytystä/ maastoa/ maastoesteitä/ kevyt valjakkoharjoitus
Torstai: Rankka esteharjoitus
Perjantai: Kevyt kouluharjoitus
Lauantai: Rankka valjakkoharjoitus
Sunnuntai:  Vapaapäivä

Loimitusohjeet listattuna alle. Jokainen pesee käyttämänsä loimet ja ripustaa sitten ne kuivumaan niille varatuille paikoille. Loimen rikkoutuessa tai ollessa rikki, ilmoitetaan siitä minulle.
Todella likainen hevonen = Pesu
Hikinen hevonen = Pesu, loimitetaan kevyellä loimella
-10 = Fleeseloimi
-15 = Verkkoloimi alle, fleese päälle
-20 = Toppaloimi, mahdollisesti verkko/fleese alle
yli -20 = Paksu toppaloimi, kaulatoppaus mukaan, mahdollisesti alle verkko/fleese

      Jälkikasvu

      Valmennukset
00.00.2008. pidetty LAJIvalmennus TASO, valmentajana nimi