Mikään ei ole ikuista, edes me. Tasmaanian reilu kolme vuotta kestänyt taival on nyt päättynyt. Hevoset elävät kuitenkin elämänsä meillä loppuun saakka, moni on jo siinä iässä että lähtevät vihreille laitumille. Toiminta kuitenkin lakkaa kokonaan, sivuja ei päivitellä muuten kuin poismenojen osalta.

Porkkanoita,kauraa,siirappia... Siitä on Tasmaanian 3vuotis kakku tehty, kynttilä jätettiin tällä kertaa pois etteivät kauraturvat joille kyseinen kakku on, polta hienoja viiksiään. Ihmisille on oma vadelmatäytekakku, jonka kylläkin Korppu tuli ja pisti poskeen. Ilma on vienon kirpakka, talvi on saapunut Tasmaaniaankin vihdoin, ja puita peittää ohuelti lumikerros. Näkymät ovat kuin sadusta kun Tasmaanian asukasto kerääntyy yhteen iloitsemaan Tasmaanian olemassaolosta. Hetkessä on iloa ja surua, muistelemme hetki sitten luotamme lähtenyttä ystäväämme, mutta tieto tulevasta antaa kaikille voimia. Ensimmäiset tämän vuoden varsat alkavat kohta laukkailemaan lumisissa tarhoissa. Mitä lie tulevaisuus kohdallemme suunnitellut, sitä tiedä emme mutta sinnittelemme tässä maailmassa viimeiseen saakka.